Toisinaan on ihana palata takaisin (lähes) juurilleen ja huomata, ettei se kaupunki enää revi vereslihalle.
Vaikka siellä on ihania ihmisiä, joita ikävöin ihan mielettömästi (ja saa hymyillä ja nauraa niin helvetin paljon), se ei kuitenkaan ole enää koti. Koska sinne juurtuminen oli mahdotonta, sinne juurtuminen olisi tulevaisuudessakin mahdottomuus. Niinpä mieluummin tyydyn vierailuihin ja hymyihin ja keskityn uusien muistojen luomiseen.
Enkä tiedä mihin oikeasti haluan juurtua. Mutta Helsinki ei ole koskaan tuntunut näin oikealta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti