Luettuani Jonathan Gloverin kirjan Ihmisyys, 1900-luvun moraalihistoria, en voi pitää ihmistä viattomana.
Kun miettii 1900-lukua, se on todella verinen. Ensimmäinen ja toinen maailmansota, Stalinin Venäjä, Maon Kiina, Pol Potin Kambodža, Vietnamin sota, Persianlahden sota, Afganistanin sota ja Jugoslavian hajoamissodat.
Ja monessa tapauksessa historia on toistanut itseään valitettavan usein. Esimerkiksi Napoleon marssitti miehensä sotaan Venäjälle, uskoen kukistavansa Venäjän kahdessa kuukaudessa. Miestappiot olivat valtavat ja miehiä paleltui matkalla Venäjälle. Napoleon aliarvioi Venäjän ja sen kylmät säät. Myöhemmin Hitler teki samanlaisen virheen.
Nyt ei ainakaan tarvitse enää miettiä mikä sai ihmiset tekemään mitä tekivät, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sen tiedon olevan mitään kovin kaunista.
Olen aina pitänyt moraalia veteen piirrettynä viivana, yhtä häilyvänä, ja kirja todisti sen erittäin hyvin. Ihminen on ihan hemmetin itsekäs, mutta onneksi on myös niitä ihania ihmisiä. Ei tämä maailma ihan niin kamala paikka ole.
Nyt ei ainakaan tarvitse enää miettiä mikä sai ihmiset tekemään mitä tekivät, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sen tiedon olevan mitään kovin kaunista.
Olen aina pitänyt moraalia veteen piirrettynä viivana, yhtä häilyvänä, ja kirja todisti sen erittäin hyvin. Ihminen on ihan hemmetin itsekäs, mutta onneksi on myös niitä ihania ihmisiä. Ei tämä maailma ihan niin kamala paikka ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti