Community Of Hope

Vuosi opintoja takana. Kolmas asunto tässä kaupungissa (alle vuodessa) ja ehkä se on vain myönnettävä, että kolmas kerta toden sanoo. Vähän niin kuin monessa muussakin asiassa.

Barcelona ei helpottanut matkakuumetta (vaan pahensi sitä entisestään). Ja haluaisin vain matkustaa maailman ääriin ja takaisin.

Tämä kaupunki alkaa vihdoin muistuttaa kotikaupunkia.

Just Like Heaven

On käsittämätöntä miten aika vierii. Voi sanoa, että täällä on jo kevät. Hiljalleen täytyy miettiä gradun aihetta.

On ihana huomata, ettei oikeasti tarvitse tietää vielä mistään mitään (muusta kuin siitä gradusta), sillä vielä on vuosi aikaa miettiä, mihin tuulet puhaltavat.

Usko itseensä on kova. Kyllä minusta tulee vielä jotain. Aion tehdä elämässäni suuria asioita.

Loud places

Viimeinen vuosi on ollut yksi onnellisimmistani. Se on ollut niitä vuosia, johon on mahtunut niin epävarmuutta, kyyneliä ja surua, kuin äärimmäistä rakkautta, onnea, hymyjä ja naurua. Eikä mikään alamäki saa pyyhittyä niitä tosiasioita pois, että olen ollut viimeisen kuluneen vuoden äärimmäisen onnellinen.

Ja tätä onnea kukaan ei voi anastaa.

Se on ehkä ihanin hetki, kun huomaa ansainneensa juuri sen, mitä kaikkien vaikeiden vuosien jälkeen pitäisi jokaisen ansaita. Enkä voi ajatella muuta kuin, että olen onnekas (kaikki eivät ole niin onnekkaita). Minulla ei ole enää painolastia kannettavani.

I'm Waiting Here

Vuosi sitten tuskailin, että mitä sitä elämällään oikein tekisi. Olin valmistunut, juuri sinne kortistoon, josta niin moni vitsailee ja joka on nykyään niin monen vastavalmistuneen tulevaisuus.

Sain sovittua, hirveän väännön jälkeen, työvoimatoimiston kanssa, että teen työkokeilun Luonto-Liitossa ja sekin oli lyhyt jakso (johon luvattiin pidennystä, jota ei tullut). Sain naurettavia tarjouksia ja pelkäsin oikeasti, että joutuisin työskentelemään omien arvojeni vastaisesti jossain autotehtaassa.

Usko itseensä ei ollut kovinkaan korkealla, varsinkaan sen jälkeen, kun kaikista omaa alaa hipuavista paikoista ei kuulunut muuta kuin: "Valinta ei juuri nyt osunut sinuun". Pakkohan sitä oli sitten vakavasti miettiä, että minne menee opiskelemaan sen maisterin. Oli pakko hyväksyä se fakta, että Helsingissä on turha haaveilla oman alan töistä pelkällä kandilla.

Enkä oikeasti edes uskonut, että voisin päästä sisään Ruotsin SLU:hun ja vielä vaikeampi se oli uskoa, kun pääsin sisälle myös Tampereen johtamiskorkeakouluun. Täytin hakupaperit melko myöhään, sillä pähkäilin tätä koko Ruotsissa opiskelun järjettömyyttä. Eihän siinä nyt ollut mitään järkeä, eikä se tulisi olemaan helppoa.

Neljä kuukautta on todistanut, ettei se ole helppoa ollutkaan ja varmaa on, että Tampereella olisi ollut paljon helpompaa ja olisin asunut kaupungissa, missä minulla oli jo ystäviä. Toisaalta olen saanut enemmän itsevarmuutta, englantini on kohentunut huomattavasti ja opiskelen asvostetummassa yliopistossa kuin Tampereen yliopisto. Ja olen tavannut ihania uusia ihmisiä.

Arvostan tätä, että olen joutunut näkemään vaivaa, että välillä olen hakannut päätäni seinään ja pitänyt itseäni yhtä tyhmänä kuin vasemman jalan saapas. Mutta se tunne, kun oikeasti oppii ja tajuaa osaavansa. Olen paljon motivoituneempi opiskelija, mitä Suomessa ja uskon, että saan maisterin plakkariin, kunhan motivaatio pysyy yhtä korkealla myös gradua kirjoittaessa.

Kellot Kappelin

Talvi on vihdoin saapunut Uppsalaan, vaikka lumesta ei ole tietoakaan. Pakkasasteet saapuivat vihdoin viime viikonloppuna ja jotenkaan sitä pakkasen pientä purevuutta ei ymmärtänyt kaivata, kunnes huomasi kuinka ihanan kirpeää ulkona olikaan.

Muutto uuteen asuntoon onnistui hyvin ja edelliseen opiskelijasolua muistuttavaan muovimattoiseen Ikea-unelmaan verrattuna tämä uusi asunto on aivan mieletön. On ihanaa, että meillä on vihdoin kaksi erillistä huonetta ja voi oikeasti kutsua ihmisiä kyläilemään, sillä enää ei tarvitse nukkua samassa huoneessa, kuin 1800-luvulla konsanaan.

Jotenkin ikävä Helsinkiin alkaa hellittää oikean ja viihtyisän kodin myötä (ja ehkä niillä pakkasilla on osuutta asiaan).

Välillä Uppsala on paikka, jonne sydän pakahtuu ja heti seuraavana päivänä tekisi muuttaa jonnekin muualle. Ainakin yksi asia on selvä, juurettomuus. Haluaisin asua jokaisessa maassa ja kokea niiden tuomat hankaluudet ja ihanuudet.

Loud Like Love

Hiukan päälle kuukausi aikaa omaan joululomaani ja Suomi visiittiin. Enkä jaksa odottaa.

Uppsalakin alkaa tuntua hiukan enemmän kodilta ja asiaan taitaa vaikuttaa enemmänkin uusi koti, kuin kaupunki itsessään. Uusi koti vaikuttaa enemmän kodilta ja viihtyisämmältä, kuin nykyinen asunto.

Eikä marraskuukaan ole vielä iskenyt synkällä harmaudellaan. Marraskuuta on vaikea vihata, kun aurinko paistaa täydeltä taivaalta.

Talvi ei ole vielä saapunut.

Keep Your Lips Sealed

Kotitentti opetti ainakin kaksi asiaa: kahvi on ystävä ja aikaa ei koskaan voi olla tarpeeksi.

Note to self: aloita seuraava kotitentti aikaisemmin, sillä kymmenen päivää ei ole koskaan tarpeeksi. Writer's block tulee vastaan useamman kerran ja motivaatio hiipuu uhkaavasti loppua kohden.

Ja kahviakin voisi vähentää. Se, että juo viisi kuppia kahvia ei ehkä ole kovin järkevää, vaikka vatsa sen kestääkin.

Nyt vain odotetaan tulosta (mikä ei voi olla kovin hyvä) ja koetetaan selviytyä uudesta kurssista.