Viimeinen vuosi on ollut yksi onnellisimmistani. Se on ollut niitä vuosia, johon on mahtunut niin epävarmuutta, kyyneliä ja surua, kuin äärimmäistä rakkautta, onnea, hymyjä ja naurua. Eikä mikään alamäki saa pyyhittyä niitä tosiasioita pois, että olen ollut viimeisen kuluneen vuoden äärimmäisen onnellinen.
Ja tätä onnea kukaan ei voi anastaa.
Se on ehkä ihanin hetki, kun huomaa ansainneensa juuri sen, mitä kaikkien vaikeiden vuosien jälkeen pitäisi jokaisen ansaita. Enkä voi ajatella muuta kuin, että olen onnekas (kaikki eivät ole niin onnekkaita). Minulla ei ole enää painolastia kannettavani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti