Asuin täällä vuoden ja yhdeksän kuukautta. Se tekee kuusisataakolmekymmentäyhdeksän päivää.
Ja vaikka noista kuudestasadastakolmestakymmenestäyhdeksästä päivästä noin kaksisataaneljäkymmentäviisi päivää oli enemmän tai vähemmän paskoja, tuntuu hiukan hassulta lähteä täältä.
Sillä pystyin kutsumaan tätä heti kodiksi. Olen hymyillyt täällä, nauranut, ollut onnellinen, pystynyt itkemään ensimmäistä kertaa neljään vuoteen ja tuntenut itseni tänne kuuluvaksi.
Nostalgisuus on täysin typerää. Ja vaikka kuinka haluan jättää ne kaikki muistot juuri näiden seinien sisälle, taidan kantaa ne mukanani.
torstai 31. toukokuuta 2012
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
Born to Lose
Säälin sitä onnetonta, joka muuttaa Viksbergin alkuun. Sattuu muuttamaan juuri tähän asuntoon, haistaa käytävillä vanhan viinan, näkee miehen käytävässä pitkissä kalsareissa, kärsii naapurin erittäin paskasta musiikkimausta (joka ilmeisimmin on jäänyt ysärin sille huonommalle puolelle) ja joutuu kärsimään juoppohullun naapurin blues villityksestä.
Onnittelut, sille onettomalle, joka tähän minun jälkeeni muuttaa.
Onnittelut, sille onettomalle, joka tähän minun jälkeeni muuttaa.
tiistai 29. toukokuuta 2012
Is This Love
Note to myself: Muutto on perseestä. Silloin on ihan sallittua juoda viiniä siinä lomassa, lahjoittaa kasan vaatteita ja lehtiä pois sekä haaveilla kesän reissusta jonnekin aurinkoon ja lämpimään.
maanantai 28. toukokuuta 2012
Over And Over Again (Lost And Found)
Rakastan aurinkoa ja lämpöä ja mennyttä Maailma kylässä viikonloppua. Eikä yhtään haittaa, vaikka joudun olemaan kaksi viikkoa putkeen töissä, sillä pääsen pakkaamaan ja muuttamaan ja hengittämään Helsingin sykettä.
maanantai 21. toukokuuta 2012
Näin Minä Vihellän Matkallani
Toisinaan onni on juuri sitä, kun tajuaa koko ajan olevan vain itseä varten ja kun vihdoin huomaa kesän oikeasti olevan jo täällä.
Rakastan tätä, omaa vapautta, onnea, pääsyä pois kaupungista minne en mitenkään mahdu, kuulu.
Ja ehkä nuuhkin tuomet, taivutan kaulaa, edessä nauran ja kuljen kepeästi matkallani viheltäen.
Rakastan tätä, omaa vapautta, onnea, pääsyä pois kaupungista minne en mitenkään mahdu, kuulu.
Ja ehkä nuuhkin tuomet, taivutan kaulaa, edessä nauran ja kuljen kepeästi matkallani viheltäen.
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Ain't That the Truth
Vaikka nurmikko on tänään äärettömän vihreä ja tuoksuu sateen jälkeen täydelliseltä, en siltikään halua muuta kuin muuttaa täältä pois.
Sillä kaupunki ei ole enää minun. Täällä ei ole enää kotia ja haluan hengittää oikean kaupungin sykettä.
Sillä kaupunki ei ole enää minun. Täällä ei ole enää kotia ja haluan hengittää oikean kaupungin sykettä.
torstai 17. toukokuuta 2012
Turkistarhaton Suomi
Nyt on lähtenyt käyntiin ehkä ensimmäinen kansalaisaloite, joka voi saavuttaa niin monta nimeä, että se pääsee ihan eduskuntaan asti käsiteltäväksi ja joka otetaan eduskunnassa vakavasti. Nimiä aloitteeseen tarvitaan 50 000, mutta tarkoituksena on kerätä tätä määrää enemmän.
Kyseessä siis on neljän järjestön, Animalian, Luonto-Liiton, Oikeutta eläimille ja SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n alulle luotsaama Turkistarhaton Suomi.
Aloite ei ole vain järjestöjen vaan oikeasti koskee koko kansaa. Sen tähden onkin äärimmäisen tärkeää, että jokainen joka kokee turkistarhauksen epäeettiseksi tai edes haluaisi tiukentaa jo olemassa olevaa eläinsuojelulakia ja muuttaa laissa 22 §, allekirjoittaisi aloitteen, kertoisi siitä tutuilleen, perheelleen ja ystävilleen.
Tällä hetkellä Suomessa on alle tuhat turkistarhaa, jotka työllistävät suoraan noin kuudesta seitsemään tuhanteen ihmistä. Välillisesti turkistarhaus työllistää noin kymmentä tuhatta ihmistä, joista osa hankitaan suoraan ulkomailta halvemman työvoiman toivossa. Noin 40 prosenttia turkistarhaajista saavat elantonsa pääsääntöisesti turkistarhauksilla ja lopuilla 70 prosentilla turkistarhaajista on rinnalla toinen elinkeino.
Turkistarhaukset työllistävät Suomen viidestä miljardista vain pienen murto-osan. Aloitteen tarkoituksena ei ole jättää tarhaajia kuin nallea kalliolle. Aloitteella pyritään kieltää turkistarhaus ja saada ne lopetettua siirtymäajassa vuoteen 2025 mennessä. On valtion ja kansan tehtävä kannustaa tarhaajia luopumaan elinkeinostaan ja siirtymään mahdollisesti kokonaan toiseen elinkeinoon tai vaihtoehtoisesti siirtymään varhaiseläkkeelle tai eläkkeelle. Turkistarhaajat ovat ikärakenteeltaan vanhahkoa, jolloin eläköityminen olisi tarhaajien kohdalla todennäköisintä. Tällöin valtion tuki on äärimmäisen tärkeää, jotta tarhaajat eivät tuntisi jäävän tässä asiassa yksin.
Turkistarhaus on elinkeinona melko nuorta. Aktiivisesti turkistarhausta on harrastettu alle sata vuotta ja tarhattujen eläinten kantaa on täydennetty pitkään luonnosta. Tämän tähden turkistarhausten eläimet eivät ole domestikoituneet, jolloin eläimillä esiintyy lajeille epänormaaleja käytöshäiriöitä.
Jos turkistarhaus tulisi kielletyksi Suomessa, vastaavaa kieltoa tuskin tulisi ehdotetuksi muille tuotantoeläimille, sillä siat ja lehmät ovat domestikoituneet niin hyvin, ettei samanlaisia käytöshäiriöitä näillä eläimillä esiinny. Kukaan ei olisi valmis pukeutumaan koiraan, mutta koiran domestikoitumisen vuoksi, se pärjäisi paljon paremmin pienessä virikkeettömässä häkissä eikä käytöshäiriöt olisi koirien keskuudessa niin suuri ongelma kuin mitä se tällä hetkellä on villien kettujen keskuudessa tarhauksissa. Joten, emme näe koirista tehtyjä turkiksia eettisinä, miksi siis ketut olisivat eri asia?
Ympäristölle turkistarhat ovat haitallisia. Siinä missä maatalous tuottaa paljon vesistöjä rehevöittäviä typpeä ja fosforia, turkistarhauksilla on samoja päästöjä. Toki vesistöjen kunnostamisessa turkistarhat ovat aktiivisesti mukana, sillä roskakalojen kalastuksessa kalat viedään tarhoille minkkien ruoaksi. Mutta asia on oravanpyörä; typpi ja fosfori rehevöittävät vesistöjä, roskakalat lisääntyvät, roskakaloja kalastetaan, ei keksitä niille parempaa käyttöä, joten syötetään minkeille. Jos tarhaukset kiellettäisiin, olisi ainakin yksi rehevöittävä tekijä vähemmän.
Jos kansanaloitteella saadaan haluttu lopputulos, ei se tule auttamaan tällä hetkellä olevia tarhattuja eläimiä. Niistä eläimistä, jotka nyt ovat tarhattuja, tulevat tarhattuina pysymään ja niistä tullaan tekemään turkkeja. Laki tulisi kuitenkin auttamaan niitä eläimiä, jotka tulevaisuudessa joutuisivat tarhatuiksi.
Kerrottakoon, että itse jyrkästi kiellän turkistarhauksiin tehdyt iskut. Tarhatut eläimet eivät kuulu luontoon, sillä ne eivät selviydy luonnossa ja pahimmassa tapauksessa vahingoittavat biodiversiteettiämme. Aktivistit, jotka ovat vapauttaneet minkkejä tarhauksilta, ovat käyttäytyneet täysin ajattelemattomasti, eivätkä ole miettineet tekojensa vakavia seurauksia.
Paremman tuloksen tässä asiassa saadaan keskustelemalla, sillä lopulta ihminen on kuin peili; jos toinen hyökkää, hyökkää vastapuolikin.
(Ja vielä sanottakoon, etten ole tekaissut faktoja päästäni. Apuna on ollut tämä Animalian tietopaketti ja MTT:n julkaisu.)
Kyseessä siis on neljän järjestön, Animalian, Luonto-Liiton, Oikeutta eläimille ja SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:n alulle luotsaama Turkistarhaton Suomi.
Aloite ei ole vain järjestöjen vaan oikeasti koskee koko kansaa. Sen tähden onkin äärimmäisen tärkeää, että jokainen joka kokee turkistarhauksen epäeettiseksi tai edes haluaisi tiukentaa jo olemassa olevaa eläinsuojelulakia ja muuttaa laissa 22 §, allekirjoittaisi aloitteen, kertoisi siitä tutuilleen, perheelleen ja ystävilleen.
Tällä hetkellä Suomessa on alle tuhat turkistarhaa, jotka työllistävät suoraan noin kuudesta seitsemään tuhanteen ihmistä. Välillisesti turkistarhaus työllistää noin kymmentä tuhatta ihmistä, joista osa hankitaan suoraan ulkomailta halvemman työvoiman toivossa. Noin 40 prosenttia turkistarhaajista saavat elantonsa pääsääntöisesti turkistarhauksilla ja lopuilla 70 prosentilla turkistarhaajista on rinnalla toinen elinkeino.
Turkistarhaukset työllistävät Suomen viidestä miljardista vain pienen murto-osan. Aloitteen tarkoituksena ei ole jättää tarhaajia kuin nallea kalliolle. Aloitteella pyritään kieltää turkistarhaus ja saada ne lopetettua siirtymäajassa vuoteen 2025 mennessä. On valtion ja kansan tehtävä kannustaa tarhaajia luopumaan elinkeinostaan ja siirtymään mahdollisesti kokonaan toiseen elinkeinoon tai vaihtoehtoisesti siirtymään varhaiseläkkeelle tai eläkkeelle. Turkistarhaajat ovat ikärakenteeltaan vanhahkoa, jolloin eläköityminen olisi tarhaajien kohdalla todennäköisintä. Tällöin valtion tuki on äärimmäisen tärkeää, jotta tarhaajat eivät tuntisi jäävän tässä asiassa yksin.
Turkistarhaus on elinkeinona melko nuorta. Aktiivisesti turkistarhausta on harrastettu alle sata vuotta ja tarhattujen eläinten kantaa on täydennetty pitkään luonnosta. Tämän tähden turkistarhausten eläimet eivät ole domestikoituneet, jolloin eläimillä esiintyy lajeille epänormaaleja käytöshäiriöitä.
Jos turkistarhaus tulisi kielletyksi Suomessa, vastaavaa kieltoa tuskin tulisi ehdotetuksi muille tuotantoeläimille, sillä siat ja lehmät ovat domestikoituneet niin hyvin, ettei samanlaisia käytöshäiriöitä näillä eläimillä esiinny. Kukaan ei olisi valmis pukeutumaan koiraan, mutta koiran domestikoitumisen vuoksi, se pärjäisi paljon paremmin pienessä virikkeettömässä häkissä eikä käytöshäiriöt olisi koirien keskuudessa niin suuri ongelma kuin mitä se tällä hetkellä on villien kettujen keskuudessa tarhauksissa. Joten, emme näe koirista tehtyjä turkiksia eettisinä, miksi siis ketut olisivat eri asia?
Ympäristölle turkistarhat ovat haitallisia. Siinä missä maatalous tuottaa paljon vesistöjä rehevöittäviä typpeä ja fosforia, turkistarhauksilla on samoja päästöjä. Toki vesistöjen kunnostamisessa turkistarhat ovat aktiivisesti mukana, sillä roskakalojen kalastuksessa kalat viedään tarhoille minkkien ruoaksi. Mutta asia on oravanpyörä; typpi ja fosfori rehevöittävät vesistöjä, roskakalat lisääntyvät, roskakaloja kalastetaan, ei keksitä niille parempaa käyttöä, joten syötetään minkeille. Jos tarhaukset kiellettäisiin, olisi ainakin yksi rehevöittävä tekijä vähemmän.
Jos kansanaloitteella saadaan haluttu lopputulos, ei se tule auttamaan tällä hetkellä olevia tarhattuja eläimiä. Niistä eläimistä, jotka nyt ovat tarhattuja, tulevat tarhattuina pysymään ja niistä tullaan tekemään turkkeja. Laki tulisi kuitenkin auttamaan niitä eläimiä, jotka tulevaisuudessa joutuisivat tarhatuiksi.
Kerrottakoon, että itse jyrkästi kiellän turkistarhauksiin tehdyt iskut. Tarhatut eläimet eivät kuulu luontoon, sillä ne eivät selviydy luonnossa ja pahimmassa tapauksessa vahingoittavat biodiversiteettiämme. Aktivistit, jotka ovat vapauttaneet minkkejä tarhauksilta, ovat käyttäytyneet täysin ajattelemattomasti, eivätkä ole miettineet tekojensa vakavia seurauksia.
Paremman tuloksen tässä asiassa saadaan keskustelemalla, sillä lopulta ihminen on kuin peili; jos toinen hyökkää, hyökkää vastapuolikin.
(Ja vielä sanottakoon, etten ole tekaissut faktoja päästäni. Apuna on ollut tämä Animalian tietopaketti ja MTT:n julkaisu.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)