Kävin eilen ensimmäistä kertaa tekemässä ostokseni Lidlissä (muutenkin kuin ostamassa alkoholia). Kokemus oli samanlainen kuin aikoinaan retki Tarjoustalon syövereihin (miinuksena se hullaantuminen "Siiderit tarjouksessa. Nää on vaan euron! Kaikki pois, voi ei, halpaa!!1!!")
Mutta se järkytys, kun maksoin ostokseni! Korissa tuntui olevan enemmän epäterveellisiä ostoksia ja yleensä sillä määrällä tarvikkeita olisin maksanut pienen opiskelijanperseeni ruvelle, surkutellut sitä miksi näin pienen ihmisen täytyy olla aina nälkäinen ja uhitellut mielessäni, etten sitten syö mitään kuun lopussa.
Se hetki, kun myyjä epäselvästi mumisee ostoksieni loppusumman, tanssin Chandler Bingin typerää mahtavaa voitontanssia ja hymyilen typerää Goofy hymyä. Opiskelijan autuus, rahaa ehkä sittenkin voi (no ei nyt ihan tässä kuussa sentään, haha!) käyttää muutamiin keikkalippuihin.
Mutta maksoin kaiken ihan kiltisti, en tanssinut ostoksia pakatessani enkä tainnut myyjällekään kovin leveää hymyä väläyttää. Autuus tosin jäi ja usko siihen, että tässä maassa oikeasti voi olla melko halpaa soijamaitoa!
Helsinki avautui harmaana ja räntäisenä, mutta ei se haittaa. Join kahvia kaakaosoijamaidolla ja jaksan jatkaa taas.
Vaikka sää onkin ollut sateinen ja helvetillisen tuulinen (sekä huono ainakin sateenvarjojen kannalta), ei sekään jaksa haitata. Sillä ehkä piakkoin tulee talvi ja kesäänkin on enää vaivaiset seitsemän kuukautta.
Kaksisataaseitsemän päivää. Ei se nyt niin paljon ole. Desperate much?
Hiukan ympäristölainsäädäntöä lukeneena, on pöyristyttävää lukea koko ajan uusia uutisia Talvivaaran ongelmista. Kuka susi on antanut ympäristöluvan Talvivaaran kaltaiselle kaivostoiminnalle, kun koko ajan saa kuulla masentavia uutisia ties mistä ympäristöongelmista. Talvivaaran toiminta ei, ainakaan omissa silmissäni, mitenkään täytä ympäristönsuojelulain pykäliä tai ainakin se rikkoo todella montaa lain pykälää.
Milloin on kaivos pilannut läheiset järvet, tappanut tusinoittain lintuja tai päästänyt jätevesiään vuotamaan lähiympäristöön. Eikä siltikään kukaan tee mitään asialle. Kaivos saa jatkaa toimintaansa, vähän kun viestintäpäällikkö pahoittelee "Sori, näin nyt pääs käymään, but don't worry babes, me saadaan tästä rahaa ja talous pyörii. Pien' ollos tämä katastrofi suurten rahojen olevan kyseessä."
Jo ympäristönsuojelulain ensimmäisen pykälän ensimmäisessä momentissa sanotaan, että lain tarkoituksena on ehkäistä ympäristönpilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia vahinkoja. Näin maallikon silmin Talvivaaran toiminta ei noudata ainakaan tätä lain kohtaa eikä kukaan tee asialle yhtään mitään.
Valvontaviranomainen eli tässä tapauksessa ympäristöministeriö, tuntuu katsovan Talvivaaran toimintaa läpi sormien tai mitä nyt vähän heristää sormeaan. Ympäristöministeriö voisi edes vähän katsoa tilannetta muunkin kuin rahan kannalta.
Ei ehkä tule yllätyksenä, mutta mielestäni koko helvetin kaivoksen voisi lakkauttaa. Miksi jäädä odottamaan suurempia ympäristöongelmia? Talvivaaran kaivosta ei näytä lainkaan kiinnostavan, mitä se ympäristöön suoltaa, sillä sanktiot niistä ei näytä olevan kovinkaan suuria.
Tätä mukavaa ympäristönsuojelulakia pääsee itse kukin lukemaan täältä.
Laivalla, Helsingistä Tallinnaan, mies kysyi neulonko villasukkia lapselleni. Saanen sanoa, että ihan kaksnelosena en ole jälkikasvua suunnittelemassa tai edes sitä saanut. On ehkä hiukan järkyttävää kuulla ventovieraalta jotain vastaavaa.
Muutenkin, tiesin neulomani lapasen olevan vähän hassuissa suhteissa, mutta villasukka! Järkyttyneenä tuhahdin miehelle, etten todellakaan neulo villasukkia ja enkä todellakaan lapsilleni, sillä niitä ei ole.
Traumaattinen laivamatka on ohitse. Vaikka tietenkin matka Helsingistä Tallinnaan oli paljon miellyttävämpi (ja vähemmän juopuneita täynnä) kuin matka Tallinnasta Helsinkiin.
Mutta ei siinä mitään. Tallinna on todella kaunis kaupunki. Ja vegemessuilta sai tietenkin paljon hyviä maistiaisia.
Kahden päivän urakka hinnoitella vaatteita kirpputorille, on vihdoin ohitse! Kun on hinnoitellut yli 120 vaatetta, laukkua ja kenkää, voi hiljalleen jo toivoa, että jotkut ne sieltä ostavat!
Materiaaliähky on saanut hiukan helpotusta, mutta helpottaisi vielä enemmän, jos niitä vaatteita ei tarvitsisi katsella enää ikinä.
