Toisinaan tunnen itseni äärettömän lapselliseksi ja naiiviksi. Varsinkin, kun viime aikoina olen vahvasti alkanut uskomaan siihen, että pelastan maailman. Olenhan aina ollut kovin vaatimaton.
Mutta jos en uskoisi siihen mitä opiskelen tai siihen mitä elämässäni yritän, niin kuka muukaan uskoisi? Maailmassa pitää olla ne muutamat hassut ihmiset, jotka ehkä jaksavat uskoa ihmisen hyvyyteen ja uskovat siihen ettei mikään ole vielä menetetty.
Vaikka toisinaan Maailmantuska (isolla alkukirjaimella!) iskee, niin syntyy vastareaktio; halu tehdä asialle jotain. En halua menettää toivoani, sillä jos tulen siihen tulokseen ettei ole tehtävissä enää mitään, en myöskään tee asioille mitään. Olen aina ollut sitä mieltä, että asioihin voi vaikuttaa.
Ehkä niiden kaikkein tärkeimpien ja rakkaimpien asioiden muuttaminen vie paljon aikaa ja sen oikean päämäärän tavoittaminen on kivikkoista, niin siihen pystyy kyllä. On pakko.
Olkoonkin sitten, että minut leimataan tärähtäneeksi wannabe hipiksi, mutta aion yrittää! Aion yrittää muuttaa asenteita ja ajatuksia. Haluan pistää ihmiset miettimään, haluan saada toiset ymmärtämään saman kuin minä itse. Meillä ei ole toista maapalloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti