Se hetki, kun oikeasti hymyilyttää, tanssii maailman typerintä tanssia pitkin olohuonemakuuhuone viritelmää, kuuntelee musiikkia vähän jumalattomankin kovalla ja tuntee itsensä maailman onnellisimmaksi ihmiseksi.
Hymyilyttää, hymyilyttää ja hymyilyttää niin syntisen paljon. Tämä ei voi olla edes kovin laillista, en välitä, koska voin olla kerrankin välittämättä.
Ehken tiedä mitään rakkaudesta, mutta onnellisuudesta taidan tietää kaiken!
Mitämitämitä? Mitä on tapahtunuuu? :D
VastaaPoistaSe että mä oon maailman bipolarisin ihminen ja kuulin täydellisestä (ja vain mahdollisesta) työharjottelusta Tansaniasta. Jaksan uskoa kuitenki mahollisuuksiini.
VastaaPoista