sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Hanging in the Wire
Haluaisin kesän ja festarit. Haluaisin pussikaljalle. Haluaisin maata nurmikolla. Haluaisin antaa auringon lämmittää paljaita käsivarsia. Haluaisin reissata kauas pois. Haluaisin Roskildeen. Haluaisin telttailla viikon. Haluaisin liftata maaseudulla. Haluaisin kesätöitä. Haluaisin oman kanan.
Saliva
Tequila tuo syntisten juoma tai ainakin syntinen juoma. Ehkä voisin kerrankin pysyä lupauksessani: ei ikinä koskaan enää!
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Let's Make Love and Listen to Death from Above
En tiedä onko mahdollista lastata pyykkikone liian täyteen, mutta epäilen näin käyneen. Mutta niin kauan, kun ei oikeasti tule mitään vesivahinkoa tai pyykkikoneen räjähdystä, se ei taida haitata.
Makoilen liian usein lattialla. Symbioosi on täydellinen.
// Ja edelleen haluaisin tehdä katoamistempun ja kadota Etelä-Amerikkaan. Turhautuminen on ehkä hiukan huvittavaa, olen siivonnut kotini lattiasta kattoon.
Makoilen liian usein lattialla. Symbioosi on täydellinen.
// Ja edelleen haluaisin tehdä katoamistempun ja kadota Etelä-Amerikkaan. Turhautuminen on ehkä hiukan huvittavaa, olen siivonnut kotini lattiasta kattoon.
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Black Mirror
Minua väsyttää koko ajan. Ja nukun koko ajan. Nukun yöllä hyvällä tuurilla kaksitoista tuntia, otan päiväunet päivällä ja menen nukkumaan yöllä. Seuraavana päivänä teen saman uudestaan ja mietin missä on vika, sillä ihmisen ei yksinkertaisesti pitäisi nukkua näin paljon.
Ja olen turhautunut. Äärimmäisen turhautunut. Voisin mielelläni paeta jonnekin kauas tuntemattomaan, pysyä tuntemattomana ja aloittaa elämäni ehkä kokonaan alusta. Enkä tiedä miksi se kuulostaa aivan äärettömän hyvältä, liian hyvältä, täydelliseltä. Lopulta elämäni on vähän liiankin sidoksissa tänne ja luultavasti kaipaisin ystäviäni ehkä vähän liiankin paljon. Niinpä minä taidan jatkaa elämääni täällä ja haaveilla Argentiinasta.
(Liian hyvältä kuulostaa myös makaaminen lattialla, katsella kirjahyllyn alla olevia pölypalloja ja miettiä kuinka kovalla voisin kuunnella musiikkia, ilman, että naapurini soittaisivat ovikelloani.)
Taidan juoda viinipulloni pohjat välittämättä ollenkaan siitä, ettei se välttämättä tule maistumaan yhtään hyvältä. Vituttaa, ehkä ei juuri mikään, mutta sen takia vituttaakin niin paljon.
Lisää viiniä kiitos, kumarrus ja näkemiin.
Ja olen turhautunut. Äärimmäisen turhautunut. Voisin mielelläni paeta jonnekin kauas tuntemattomaan, pysyä tuntemattomana ja aloittaa elämäni ehkä kokonaan alusta. Enkä tiedä miksi se kuulostaa aivan äärettömän hyvältä, liian hyvältä, täydelliseltä. Lopulta elämäni on vähän liiankin sidoksissa tänne ja luultavasti kaipaisin ystäviäni ehkä vähän liiankin paljon. Niinpä minä taidan jatkaa elämääni täällä ja haaveilla Argentiinasta.
(Liian hyvältä kuulostaa myös makaaminen lattialla, katsella kirjahyllyn alla olevia pölypalloja ja miettiä kuinka kovalla voisin kuunnella musiikkia, ilman, että naapurini soittaisivat ovikelloani.)
Taidan juoda viinipulloni pohjat välittämättä ollenkaan siitä, ettei se välttämättä tule maistumaan yhtään hyvältä. Vituttaa, ehkä ei juuri mikään, mutta sen takia vituttaakin niin paljon.
Lisää viiniä kiitos, kumarrus ja näkemiin.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
She Spider
Oikeastaan tuntuisi vähän liiankin mainiolle vain jäädä makaamaan sänkyyn eikä nousta sieltä ikinä.
Miksi kaikkein ihanimmat asiat ovat niin syntisiä?
Miksi kaikkein ihanimmat asiat ovat niin syntisiä?
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Playground Love
En ole ikinä sanonut kenellekään sanoja "Rakastan sinua". Eikä ne sanat lähde suustani, vaikka oikeasti olisi tilanteita mihin ne sopisivat, tilanteita joissa niitä ehkä pitäisi käyttää. En siis ole ikinä livauttanut puheessani noita sanoja, en ole edes kirjoittanut niitä niin, että olisin suunnannut ne jollekin.
En sanonut rakastavani parhainta ystävääni, kun hän halasi minua ja sanoi rakastavansa minua. Minun on vaikea sanoa niitä sanoja, sillä ensinnäkin en ole koskaan ollut rakastunut. Minä en tiedä miltä tuntuu olla rakastunut. Olen elämästäni suurimmaksi osaksi ollut sitä mieltä, ettei rakkautta ole olemassa, joten on vaikea käyttää sanoja, joihin en yksinkertaisesti usko. Ja näin minusta tulee heartless bitch toisten silmissä.
Olen ehkä kuitenkin hiljalleen tullut siihen tulokseen, että ehkä maailma ei voi olla niin julma etteikö rakkautta olisi olemassa. Oikeastaan olen ollut jo kauankin sitä mieltä. Eikä syy tähän ajatuksen muutokseen todellakaan ole mikään ihmeellinen, en ole rakastunut, en ole rakastumassa, mutta yksinkertaisesti en halua uskoa maailmaan, mikä olisi niin harmaa.
En tiedä miksi sanat "Välitän sinusta" tai "Pidän sinusta" tai edes "Olet äärettömän tärkeä" on paljon helpompi sanoa kuin tuo inhottava r-sana. Tuntuisi kamalalta huijaamiselta, jos sanoisin jollekin rakastavani heitä, sillä vaikka minä oikeasti äärettömän paljon välitän niin onko se samalla liitoksina rakkauteen? En kuitenkaan ole valehtelija, joten en mielelläni edes halua sanoa takaisin "Niin minäkin sinua", sillä se olisi elämäni suurin vale.
Tämän takia olen ehkä keksinyt paljon kiertoteitä. Eikä kukaan ole vielä huomannut, välitä tai ehkä he lukevat elkeeni jotenkin heille ominaisesti rivienvälistä. Mene ja tiedä, en ole varma tuleeko sitä tapahtumaan, että sanoisin r-sanaa.
Ja tuntuu ehkä oudolta etten ole sanonut niitä sanoja edes vanhemmilleni. Mutta vielä oudommalta tuntuisi, että sanoisin.
En sanonut rakastavani parhainta ystävääni, kun hän halasi minua ja sanoi rakastavansa minua. Minun on vaikea sanoa niitä sanoja, sillä ensinnäkin en ole koskaan ollut rakastunut. Minä en tiedä miltä tuntuu olla rakastunut. Olen elämästäni suurimmaksi osaksi ollut sitä mieltä, ettei rakkautta ole olemassa, joten on vaikea käyttää sanoja, joihin en yksinkertaisesti usko. Ja näin minusta tulee heartless bitch toisten silmissä.
Olen ehkä kuitenkin hiljalleen tullut siihen tulokseen, että ehkä maailma ei voi olla niin julma etteikö rakkautta olisi olemassa. Oikeastaan olen ollut jo kauankin sitä mieltä. Eikä syy tähän ajatuksen muutokseen todellakaan ole mikään ihmeellinen, en ole rakastunut, en ole rakastumassa, mutta yksinkertaisesti en halua uskoa maailmaan, mikä olisi niin harmaa.
En tiedä miksi sanat "Välitän sinusta" tai "Pidän sinusta" tai edes "Olet äärettömän tärkeä" on paljon helpompi sanoa kuin tuo inhottava r-sana. Tuntuisi kamalalta huijaamiselta, jos sanoisin jollekin rakastavani heitä, sillä vaikka minä oikeasti äärettömän paljon välitän niin onko se samalla liitoksina rakkauteen? En kuitenkaan ole valehtelija, joten en mielelläni edes halua sanoa takaisin "Niin minäkin sinua", sillä se olisi elämäni suurin vale.
Tämän takia olen ehkä keksinyt paljon kiertoteitä. Eikä kukaan ole vielä huomannut, välitä tai ehkä he lukevat elkeeni jotenkin heille ominaisesti rivienvälistä. Mene ja tiedä, en ole varma tuleeko sitä tapahtumaan, että sanoisin r-sanaa.
Ja tuntuu ehkä oudolta etten ole sanonut niitä sanoja edes vanhemmilleni. Mutta vielä oudommalta tuntuisi, että sanoisin.
Somedays
Tänään on perussunnuntai. Ulkona on harmaata ja sataa vettä, jääkaapissa ei ole juuri ruokaa, lattialla on vieläkin jauhoja ja en saa itseäni oikeasti menemään kauppaan vaan olen siellä henkisesti. Eli siis sunnuntai, aivan tavallinen sunnuntai.
On jotenkin naurettavaa vain haluta jäädä sänkyyn ja nukkua koko päivän ohi. Ajatus on ehkä vähän liiankin houkutteleva, ehkä siksi pitäisikin nousta sängystä ja saada jotain aikaan.
Mutta ehkä huomenna. Ehkä huomenna saan itseni sängystä ylös, eikä minun tarvitsisi elää feikkitiistaita vaan ihan oikeaa maanantaita.
Mustelmat jaloissani ovat lisääntyneet. En ehkä halua muistaa miten ne syntyivät.
On jotenkin naurettavaa vain haluta jäädä sänkyyn ja nukkua koko päivän ohi. Ajatus on ehkä vähän liiankin houkutteleva, ehkä siksi pitäisikin nousta sängystä ja saada jotain aikaan.
Mutta ehkä huomenna. Ehkä huomenna saan itseni sängystä ylös, eikä minun tarvitsisi elää feikkitiistaita vaan ihan oikeaa maanantaita.
Mustelmat jaloissani ovat lisääntyneet. En ehkä halua muistaa miten ne syntyivät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)