Minua väsyttää koko ajan. Ja nukun koko ajan. Nukun yöllä hyvällä tuurilla kaksitoista tuntia, otan päiväunet päivällä ja menen nukkumaan yöllä. Seuraavana päivänä teen saman uudestaan ja mietin missä on vika, sillä ihmisen ei yksinkertaisesti pitäisi nukkua näin paljon.
Ja olen turhautunut. Äärimmäisen turhautunut. Voisin mielelläni paeta jonnekin kauas tuntemattomaan, pysyä tuntemattomana ja aloittaa elämäni ehkä kokonaan alusta. Enkä tiedä miksi se kuulostaa aivan äärettömän hyvältä, liian hyvältä, täydelliseltä. Lopulta elämäni on vähän liiankin sidoksissa tänne ja luultavasti kaipaisin ystäviäni ehkä vähän liiankin paljon. Niinpä minä taidan jatkaa elämääni täällä ja haaveilla Argentiinasta.
(Liian hyvältä kuulostaa myös makaaminen lattialla, katsella kirjahyllyn alla olevia pölypalloja ja miettiä kuinka kovalla voisin kuunnella musiikkia, ilman, että naapurini soittaisivat ovikelloani.)
Taidan juoda viinipulloni pohjat välittämättä ollenkaan siitä, ettei se välttämättä tule maistumaan yhtään hyvältä. Vituttaa, ehkä ei juuri mikään, mutta sen takia vituttaakin niin paljon.
Lisää viiniä kiitos, kumarrus ja näkemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti