Tänään on perussunnuntai. Ulkona on harmaata ja sataa vettä, jääkaapissa ei ole juuri ruokaa, lattialla on vieläkin jauhoja ja en saa itseäni oikeasti menemään kauppaan vaan olen siellä henkisesti. Eli siis sunnuntai, aivan tavallinen sunnuntai.
On jotenkin naurettavaa vain haluta jäädä sänkyyn ja nukkua koko päivän ohi. Ajatus on ehkä vähän liiankin houkutteleva, ehkä siksi pitäisikin nousta sängystä ja saada jotain aikaan.
Mutta ehkä huomenna. Ehkä huomenna saan itseni sängystä ylös, eikä minun tarvitsisi elää feikkitiistaita vaan ihan oikeaa maanantaita.
Mustelmat jaloissani ovat lisääntyneet. En ehkä halua muistaa miten ne syntyivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti