Tunnen itseni uudestaan kolmetoistavuotiaaksi. Kitaran soittamisesta ja sen opettelemisesta ei juuri tule mitään, kun otteeni koko soittimeen on juuri samanlainen kuin yhdeksän vuotta sitten. Enää puuttu pelko musiikinopettajasta Jormasta, joka selittää otteeni olevan liian lempeä ja lepsu.
Ehkä kuitenkin uskaltaudun yrittämään uudestaan. Vaikka juuri palaisin muistoissani siihen pieneen ja tunkkaiseen luokkahuoneeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti