Heräisin joka aamu puhelinsoittoon, jos soitto koskee kadonnutta laukkua ja sen kuljettamisesta kotiovelle asti.
Ja vaikka sydämeni sykkii vielä ehkä luvattoman kovaa, minua ei haittaa. Sillä minun laukkuni palaa takaisin, eikä minun tarvitse mennä ostamaan uusia alusvaatteita, koska kotonani ei taida olla yhtään käyttökelpoisia.
Ehkä voisin tehdä suklaakeksejä. Ehkei maailma olisi sitä vastaan tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti