Tulen siihen tulokseen, ettei olisi kannattanut herätä, sillä siellä sataa lunta. Se sitten siitä hehkutuksesta "Ihanaa kevät, olet vihdoin täällä!" siellä mitään kevättä tänään ole nähnytkään. Jostain syystä myös kehoni on tullut siihen tulokseen ettei uni ole elämässäni mitenkään tärkeää. Ei sitten, ei sitä väkisinkään voi yrittää.
Huomasin myös Suistolla olevan aina ne samat hipsterit niine isoine laseineen ja graafisine tukkineen. Samalla hipseri löytää aina samanlaisen hipsterin ja heistä muodostuu megahipsteripariskunta. Hipsterit sattuvat myös olemaan pitkiä, jotka menevät juuri siihen eturiviin niin ettei lyhyemmät näe mitään. En tiedä olenko sitten niin lyhyt ettei minua näe sinne korkeuksiin.
Kaikesta tästä huolimatta Magenta Skycoden keikka oli hyvä, vaikka seuraavalla keikalla voisin valita paikkani hiukan paremmin. Solistin halaus tuli hiukan yllättäen ja tunnen itseni hiukan sosiaalisesti retardiksi pääni jäätyä hänen kainalon sopukoihin. Minusta tuntuu etten ole enää mikään lucky bastard, joka olin joskus vielä kuukausi sitten.
Kotona huomasin Hesarin tulevan jo kolmelta aamuyöllä. Riihimäellä Hesari tiputettiin postiluukusta viideltä ja jos siihen sattui heräämään tiesi aamun tulevan pian. Olen elänyt uskossa Hesarin tulevan kotiini myös täällä viideltä. Nyt tiedän ettei aamu tule heti pian Hesarin putkahtamisen jälkeen. Se on hieman lohduttavaa, mutta yleensä satun makaamaan sängyssä silloin hereillä, joten en tiedä onko se sitten lopulta aivan niin ihastuttavaa.
Se pisama, jonka ristin poskipääpisamaksi on saanut viereen toisen ison pisaman. Olen hieman hämmentynyt, sillä en ole vielä parkkeerannut itseäni istumaan parvekkeelleni tervehtimään aurinkoa ja silti niitä vain putkahtelee poskilleni. Ehkä edellisien vuosien pisamaprojektit ovat olleet aivan vääriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti