Elämä on jossain määrin kovin hassua. Ehkä se on toisinaan myös tosi ironista. Mutta toisinaan sen menoa on vaikea käsittää ja huomata. Kuitenkin kaikkein vaikeinta on oikeastaan käsittää miten pienistä hetkistä koko elämä määräytyy. Ja kuitenkin tästä kaikesta huolimatta on vaikeeaa arvostaa niitä pieniä asioita, joista on muodostunut sinun elämässä ehkä niitä kaikkein isoimpia.
Esimerkiksi on hassua tavata uusi ihminen. Sitä pitää oikeastaan aika mitättömänä tapahtumana, ottaen huomioon kuinka paljon me luomme ihmiskontakteja. Silti sille on vaikea antaa arvoa ja oikeastaan sitä pitäisi arvostaan todella paljon. Lopulta kuitenkin sitä vain tutustuu johonkin aikaisemmin täysin ventovieraaseen ihmiseen, jolla on ollut oma elämä ennen sinua. Ja yht'äkkiä te vain seisotte siinä ja tiedätte toisenne ja ehkä kenties tutustutte toisiinne. Etkä ehkä kenties anna sille sen enempää arvoa, vaikka se ventovieras ihminen, jonka olemassaolosta et tiennyt ennen sitä hetkeä, onkin suuremmassa osassa elämääsi kuin ihmiset, jotka olet tuntenut koko elämäsi.
Ehkä ennen tätä on törmännyt johonkin aivan vieraaseen ihmiseen. Te molemmat ehkä tiedätte toisenne, mutta ette anna toisillenne juuri sijaa ajatuksissa. Se on ehkä se ihminen, joka vain sattuu käymään samaa koulua tai asuu naapurissa. Voi ehkä myös olla, että te törmäätte samoissa paikoissa ja voi olla, että ehkä kenties, huomaat sen paremmin.
Ja sitten lopulta ehkä se pääsee vähäksi aikaa ajatuksiisi ja ehkä mietit tätä henkilöä vähän enemmän. Saatat huomata sen hauskan näköiseksi tai että sillä on oikeasti omia mielipiteitä. Ja niin ehkä joku ihan ventovieras ihminen hivuttautuu salakavalasti elämääsi jotenkin, ihan pieninä annoksina.
Lopulta ehkä huomaat kiinnittäväsi siihen enemmän huomiota ja elämän ironia iskee kiinni, sillä se ei kiinnitä sinuun minkäänlaista huomiota. Ehkä olet ilmaa, ehkä edes sitäkään, mutta on jotenkin ironista huomata olla taas siinä samassa tilanteessa ja oikeasti ei ollut tarkoitus tapahtua näin. Mutta harvemmin sinulta kysytään mitä elämässäsi tapahtuu, se vain tapahtuu.
Ehkä saatat myös vitsailla kavereillesi, ettet kauan pysyttele pelkästään ilmana, että ehkä se saattaisi huomata sinut. Ehkä se ei olisikaan enää parisuhteessa, he ehkä eroavat huomenna. Ja koska elämä on jotenkin kovin ironinen, jälkimmäinen tapahtuu. Etkä ehkä olisi halunnut sen tapahtuvan, sillä oli helpompi vain vitsailla siitä mitä ei voi oikeasti saada, mutta yht'äkkiä sinulla ehkä voisi olla joku mahdollisuus. Mutta oikeastaan et ole ikinä kurkotellut tähtiin ja niinpä vain annat asioiden olla.
Lopulta ehkä huomaat liikaa asioita ja se on kovin ärsyttävää, sillä hitto näin ei pitänyt käydä ja se tapahtui silti. Ja olet silti ilmaa, ehkä olette sanoneet toisillenne moi, mutta ei sen enempää.
Sitten tulee se päivä, kun se on ehkä huomannut sinut. Ja se oikeasti sanoo jotain muutakin kuin moi ja että se taitaa olla ehkä teidän oikea keskustelu. Samalla se olisi voinut riittää aivan mainiosti, ettei sen enempää olisi vaadittu ja ajattelet ettei sitä nyt välttämättä tapahdu uudestaan. Et ehkä edes muista mistä kaikesta te puhuitte. Mutta kaikesta huolimatta te puhutte uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
Ja sitten et olekaan mitään ilmaa, te tunnette toisenne. Ja ennen tätä pientä sattumaa, et edes tiennyt koko ihmisen olemassaoloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti