Pakkaaminen on aina yhtä hankalaa. Ensinnäkin pitäisi tietää juuri tarkalleen mitä vaatteita haluaa ottaa, onko se kannattavaa ja olenko nyt aivan varma. Sitten puntaroidaan vielä mitä kannattaa ottaa mukaan, jos sää onkin oikullinen. Mietitään mitkä alushousut laittaa käsilaukkuun mukaan, ihan vain siltä varalta, jos matkalaukku katoaa matkalla. Eihän sitä nyt voi laittaa käsilaukkuun juuri niitä ainoita puuterinvärisiä alushousuja, joista ei ollut edes tietoinen ennen tätä päivää.
Lopulta tulee siihen tulokseen ettei niillä vaatteilla ole niin väliä, kunhan lentoliput ja passi on mukana. Sitten olenkin kenties piilottanut lentoliput jonnekin niin varmaan paikkaan ettei niitä löydy sitten millään. Pieni paniikki nousee, sillä tällä hetkellä lentoliput olisivat aika tärkeät. Kyllähän ne sieltä löytyivät, mutta olisin pärjännyt ilman tätä stressin lisämaustetta.
Ja minun suunnitelmissani oli pakata laukku suht nopeasti, kirjoittaa essee toinen silmä ummessa ja tiskata astiat vähän kutakuinkin. Lopulta olen vielä kohdassa yksi, eikä laukun pakkaaminen ole vielä lähelläkään valmista.
Ja tästä kaikesta voisi luulla, että olen lähdössä pidemmäksikin aikaa. Lopulta en ole Prahassa edes viikkoa. Mutta ehkä jäänkin asumaan (niistä lukuisista) sillan alle enkä palaa Suomeen ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti