Palasin Laosista kolmekymmentäkuusi päivää sitten. Näinä kolmenakymmenenäkuutena päivänä olen sairastanut hyvin sitkeää flunssaa, syönyt päälle hevoskuurin ja kuitenkin tauti pitää otteessaan.
Voin sanoa, että hiukan vituttaa, ihan vähäsen vain.
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Sing Sang Sung
Suuri ongelmani on sähköpostien kirjoittaminen. Kuinka syvällä perseessä tikku voi oikeasti olla?
Takakireä sanoo täällä hei ja vielä takakireämmät sähköpostini huutavat hiukan vapautta.
Takakireä sanoo täällä hei ja vielä takakireämmät sähköpostini huutavat hiukan vapautta.
You Can Tell It to Everybody
Palatessani eilen, ruuhkaisesta Helsingistä, totesin ruuhkien olevan aivan käsittämättömiä. Tietenkin itselläni on kaikki aika elämässä, bussissa istuskellessani.
Jos olisin saanut euron jokaisesta autosta, jossa oli vain yksi ihminen, olisin saanut koko menopaluu bussilipun hinnan takaisin.
Helsingin ruuhkaisuudesta jaksavat valittaa ne, jotka itse joutuvat kokemaan ruuhkan, ja tietenkin se on ymmärrettävää. Kuitenkin niissä valittajissa on varmasti niitä, jotka ovat hyvin tietoisia aamu- sekä iltaruuhkista ja silti suosivat omaa autoiluaan julkisten ja kimppakyytien sijasta.
Ei tietenkään siinä mitään, mutta mitä enemmän autoja kulkee tyhjillään, sitä suuremmat ruuhkat ovat. Minulle on jotenkin käsittämätöntä, ettei täällä käytetä tarpeeksi kimppakyytejä tai julkisia kulkuneuvoja.
Siirtymällä julkisiin kulkuneuvoihin tai yrittämällä järjestää kimppakyytejä, varmasti ruuhkat pienenisivät. Jos auton kaikki viisi paikkaa olisi miehitettyinä, jäisi liikenteestä jo neljä autoa pois ruuhkauttamasta. Ja luku tietenkin kasvaa mitä useampi hyödyntää kimppakyytejä, julkisten hyödyntämisestä puhumattakaan.
Jos ei itseä ilmastonmuutos jaksa hetkauttaa, voisi ajatella ainakin sitä, että bensakulut pienenevät kun auto on täysi. Tietenkin auto kuluttaa enemmän bensaa, mitä täydempi se on, mutta jaettuna auton kuluttama bensa viidellä, on summa varmasti pienempi kuin se, että yksin täytyisi kustantaa oman autonsa bensan kulutus.
Myös stressin määrä vähenisi, jos suosisi julkisia, sillä ei itse tarvitse hermostua siitä ettei auto liiku yhtään mihinkään.
Itseäni ei stressannut se, että bussi seisoi lähes paikallaan moottoritiellä, sillä lopulta minulla oli kaikki se aika käytettävissä vain itseeni. Mikäs siinä istuskellessani ja lueskellessani lehtiä, kun itse ei tarvitse stressata yhtään mistään ja jos väsymys iski pystyi hyvillä mielin nukahtaa. Eikä asiaan tietenkään vaikuttanut se, että sain maailman parhaimman harjoittelupaikan.
Jos olisin saanut euron jokaisesta autosta, jossa oli vain yksi ihminen, olisin saanut koko menopaluu bussilipun hinnan takaisin.
Helsingin ruuhkaisuudesta jaksavat valittaa ne, jotka itse joutuvat kokemaan ruuhkan, ja tietenkin se on ymmärrettävää. Kuitenkin niissä valittajissa on varmasti niitä, jotka ovat hyvin tietoisia aamu- sekä iltaruuhkista ja silti suosivat omaa autoiluaan julkisten ja kimppakyytien sijasta.
Ei tietenkään siinä mitään, mutta mitä enemmän autoja kulkee tyhjillään, sitä suuremmat ruuhkat ovat. Minulle on jotenkin käsittämätöntä, ettei täällä käytetä tarpeeksi kimppakyytejä tai julkisia kulkuneuvoja.
Siirtymällä julkisiin kulkuneuvoihin tai yrittämällä järjestää kimppakyytejä, varmasti ruuhkat pienenisivät. Jos auton kaikki viisi paikkaa olisi miehitettyinä, jäisi liikenteestä jo neljä autoa pois ruuhkauttamasta. Ja luku tietenkin kasvaa mitä useampi hyödyntää kimppakyytejä, julkisten hyödyntämisestä puhumattakaan.
Jos ei itseä ilmastonmuutos jaksa hetkauttaa, voisi ajatella ainakin sitä, että bensakulut pienenevät kun auto on täysi. Tietenkin auto kuluttaa enemmän bensaa, mitä täydempi se on, mutta jaettuna auton kuluttama bensa viidellä, on summa varmasti pienempi kuin se, että yksin täytyisi kustantaa oman autonsa bensan kulutus.
Myös stressin määrä vähenisi, jos suosisi julkisia, sillä ei itse tarvitse hermostua siitä ettei auto liiku yhtään mihinkään.
Itseäni ei stressannut se, että bussi seisoi lähes paikallaan moottoritiellä, sillä lopulta minulla oli kaikki se aika käytettävissä vain itseeni. Mikäs siinä istuskellessani ja lueskellessani lehtiä, kun itse ei tarvitse stressata yhtään mistään ja jos väsymys iski pystyi hyvillä mielin nukahtaa. Eikä asiaan tietenkään vaikuttanut se, että sain maailman parhaimman harjoittelupaikan.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Acts of Man
Toisinaan on helppoa lähteä siihen ajatteluun mukaan, jossa syyllistää toista laiskaksi ja saamattomaksi. Ja kuitenkin itse tiedän monen "opittu-kantapään-kautta"-opetuksien perusteella, ettei mikään ole niin mustaa valkoisella.
Ihmismieli on jännä ja vaikka kuinka selittää itselleen ihan faktat: uupumus, väsymys, sairaus, kuolema, masennus, syömishäiriö, uniongelmia ja eriskummalliset ihmissuhdeongelmat, on kuitenkin niin äärettömän helppo lähteä kuvailemaan joku laiskaksi ja saamattomaksi. On vaikea lähteä ajattelemaan, että jollain saattaa olla juuri edellä mainittuja painavia kysymyksiä omassa elämässä ja oma raja on tullut vastaan, pahasti ja rätisten.
Oikeasti jokaisen pitäisi tuntea itsensä parhaiten, enkä ikinä usko siihen, että joku olisi saamaton ihan saamattomuutensa vuoksi. Aina on pohjalla jotain. Ja se pitäisi aina muistaa ryhtyessään tuomitsemaan muita ja itseään.
On helppo lähteä vaatimaan poistattamaan hirsiä toisten silmistä, kun ei kykene poistamaan niitä omista silmistä.
Niinpä itse opin virheistäni ja opettelen huomaamaan omat rajani, kyetä sanomaan ettei nyt kykene. Samalla opettelen, etten syyllistä tai maanittele. En kuitenkaan halua tehdä sitä, mitä en itse halua kokea.
Ihmismieli on jännä ja vaikka kuinka selittää itselleen ihan faktat: uupumus, väsymys, sairaus, kuolema, masennus, syömishäiriö, uniongelmia ja eriskummalliset ihmissuhdeongelmat, on kuitenkin niin äärettömän helppo lähteä kuvailemaan joku laiskaksi ja saamattomaksi. On vaikea lähteä ajattelemaan, että jollain saattaa olla juuri edellä mainittuja painavia kysymyksiä omassa elämässä ja oma raja on tullut vastaan, pahasti ja rätisten.
Oikeasti jokaisen pitäisi tuntea itsensä parhaiten, enkä ikinä usko siihen, että joku olisi saamaton ihan saamattomuutensa vuoksi. Aina on pohjalla jotain. Ja se pitäisi aina muistaa ryhtyessään tuomitsemaan muita ja itseään.
On helppo lähteä vaatimaan poistattamaan hirsiä toisten silmistä, kun ei kykene poistamaan niitä omista silmistä.
Niinpä itse opin virheistäni ja opettelen huomaamaan omat rajani, kyetä sanomaan ettei nyt kykene. Samalla opettelen, etten syyllistä tai maanittele. En kuitenkaan halua tehdä sitä, mitä en itse halua kokea.
Kingfish Pies
Okei, ehkä saatan ihan vähän (emävalheista suurin) olla kauhuissani. Äärimmäisen kauhuissani, sillä tänään lankeaa päätös.
Vietänkö pummeillen koko kesän, sinitukkaisena ja vapaana, vai ehkä maailman parhaimmassa harjoittelupaikassa.
Niin, ei tässä oikeasti ole kuin kaikki munat samassa korissa, toisinaan tykkään uhkapelata elämälläni.
Vietänkö pummeillen koko kesän, sinitukkaisena ja vapaana, vai ehkä maailman parhaimmassa harjoittelupaikassa.
Niin, ei tässä oikeasti ole kuin kaikki munat samassa korissa, toisinaan tykkään uhkapelata elämälläni.
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Heavy Storm
Laosista on ikuisuus. Haluan hengittää ilmaa muualla, tuntea olevansa vapaa ja hymyillä täysin vieraille kestohymyllä 24/7.
Haluan Berliiniin, haluan vieraita hymyjä, haluan paremman maailman. Haluan toisinaan vähän liiankin paljon ja silti en mitään.
Voiko samaan aikaan haluta kaikkea, mutta lopulta ei kuitenkaan mitään?
Haluan Berliiniin, haluan vieraita hymyjä, haluan paremman maailman. Haluan toisinaan vähän liiankin paljon ja silti en mitään.
Voiko samaan aikaan haluta kaikkea, mutta lopulta ei kuitenkaan mitään?
Dry Clothes
Ne hetket, kun joku haju muistuttaa jostain tärkeästä tai ne hetket, kun musiikki muistuttaa tapahtumista.
Ja ne hetket on aina täysin perseestä. Ja ehkä toisinaan on levyjä, joita ei voi vieläkään kuunella, sillä ne muistuttavat kaikesta ja kaikkia, eikä niihin hetkiin palata.
Mutta uuden luominen niiden kaikkien vanhojen tilalle, on äärimmäisen helpottavaa. Lopulta ne kaikki hetket lukion käytävillä, kun oli lämmintä ja hymyjä ja läheisyyttä, eivät saavuta sitä kriittistä pistettä.
Ja toisinaan arvostan edelleen niitä hetkiä keittiössä, kun kahvikuppi lämmittää käsien välissä ja voi vain hymyillä, hymyillä ja hymyillä, eikä mikään voi saavuttaa, sillä olen saavuttamattomissa.
Ja ne hetket on aina täysin perseestä. Ja ehkä toisinaan on levyjä, joita ei voi vieläkään kuunella, sillä ne muistuttavat kaikesta ja kaikkia, eikä niihin hetkiin palata.
Mutta uuden luominen niiden kaikkien vanhojen tilalle, on äärimmäisen helpottavaa. Lopulta ne kaikki hetket lukion käytävillä, kun oli lämmintä ja hymyjä ja läheisyyttä, eivät saavuta sitä kriittistä pistettä.
Ja toisinaan arvostan edelleen niitä hetkiä keittiössä, kun kahvikuppi lämmittää käsien välissä ja voi vain hymyillä, hymyillä ja hymyillä, eikä mikään voi saavuttaa, sillä olen saavuttamattomissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)