It's Real

Rakas äiti,

kiitos kaikesta huolenpidosta ja välittämisestä. Kiitos myös kaikesta ohjeistuksesta ja hyvästä kasvattamisesta, sillä ei minusta kai nyt ihan kauhea tytär tullutkaan (vaikka paljon kapinoinkin).

Ja kai olen myös kiitollinen siitä raiskaushälyttimestä, jonka lahjaksi annoit. Se on hyvässä tallessa kirjahyllyni laatikossa.

On se oikeasti ihan mukavaa, että toisinaan soittelet ja ilmoitat heti tervehdyksen jälkeen, ettei sinulla ollut juuri mitään asiaa, kunhan vain soittelet. Siitäkin huolimatta, vaikka hiukan siitä nurisenkin.

Haluaisin kuitenkin ilmoitusluontoisesti kertoa, etten aina pysty matkustamaan kotiin. Sillä ihan joka viikonloppu ei siellä tarvitse käydä. Ei aina ole katsos sitä aikaa tai rahaakaan. Minulla on myös kuitenkin ystäviä ja niitä ihmissuhteita tarvitsee huoltaa. Mutta yritän käydä kotona niin usein kuin kykenen, usko pois.

Niin, ja ei aina niistä poikaystävistä tarvitse kysellä. Ei tarvitse pelätä, että karkaisin salaa Vegasiin ja siellä vihille. Usko tai älä, se ei kuulu suunnitelmiini. Siihen myös tarvitsisi sen poikaystävän, jonka kanssa karata. Ja vaikka tykkään ilmoittaa seurustelevani ainakin kymmenen ihmisen kanssa, ota huomioon sarkasmini.

Ja toivoisin, että vihdoin ymmärrät, että poika ja tyttö voivat olla vain kavereita. Niitä ne vain sattuvat olemaan, joten älä kiitos suunnittele niitä häitä!

Olen otettu, että olet toisinaan toilailuistani huolissani, mutta ehkä se vain kuuluu ikään. Älä siis turhaan stressaa, ei sitä mitenkään pahasti ole koskaan käynyt. Mutta tiedoksi myös, ettei ihan kaikki virheeni elämässäni ole toilailuja, se vain on elämää.

Niin ja anteeksi, että yläasteella väärensin allekirjoitustasi pariin laittomaan poissaoloon, mutta kaippa ymmärtänet asian, silloin leikeltiin lehmän sydäntä.

Thanks mutsi. Älä stressaa, äläkä ole huolissasi.

Ja ps. kaikkiin ongelmiin ratkaisu ei löydy villakoirista, joten pliis älä osta sellaista!

Tyttäresi

-T  

I'm Not Living in the Real World

Kävin katsomassa Rakkaus ja maailmanloppu kesäteatteria. Koko kaksi tuntinen - pää hiukan kallellaan katsellen - tulin siihen tulokseen, että ohjaaja/käsikirjoittajan on täytynyt olla hyvin kyseenalaisessa tilassa sitä kirjoittaessaan.

Näytös oli itsessään melko kuriositeetti ja yritti olla avantgardea. Lopulta käteen jäi vain jotain tekotaiteellista paskaa, mind I say, ja ajatus "Sillä kahdeksalla eurolla olisi saanut ostettua jo melko hyvän viinipullon".

Kun koko ensimmäinen näytös oli istuttu ja mietitty "Mitä helvettiä mä katon?", toinen näytös alkaa unettavalla kappaleella. Siinä vaiheessa on valmis antamaan näytökselle toisen mahdollisuuden, jos se vielä siitä. Se mahdollisuus katoaa saman tien, kun autollinen nuoria saapuu lavalle esittämään harrastelija pornoa.

Anteeksi, mutta on hiukan kiusallista katsoa ihmisiä, jotka hierovat itseään kermavaahdolla, öljyillä ja rasvoilla, ja kaiken lisäksi pistävät orgiat pystyyn. Sorry but not my cup of tea.

Ehkä viimeistään olisin halunnut poistua koko montusta, kun karhu (pienen pieni käsinukke) tulee ja teurastaa lampaan. Kohtauksessa ei ole mitään järkeä ja se huipentuu vielä siihen, kun karhu pesee kätensä. Ehkä viisi minuuttinen - joka ihan varmasti tuntui ikuisuudelta - pelkkää örinää ja lisää örinää. Ei juonta missään, porukka istuu ja katselee suu auki, ja luultavasti haluaisi olla ihan jossain muualla.

Näyttelijät sortuivat liiankin usein ylinäyttelemiseen tai monotoniseen luen paperista vuorosanani (jos niitä kenellekään oikeasti oltiin edes kirjoitettu). Lähinnä koko näytös sisälsi aivan liikaa improvisointia, joka meni jo hiukan puuduttavaksi, sillä koko näytöksessä ei ollut juonta ja punainen lanka oli jossain kadoksissa, tai sitä ei edes koskaan ollut.

Yleensä näytöksessä vitsit olivat liian pitkiä eivätkä saaneet juuri nauramaan. Ne ainoat kerrat, kun jossain nauroi, nauroi lähinnä sille kaikelle päättömyydelle (ei niinkään vitsille). Tietenkin voi olettaa, että minulla on liian hienostunut ja musta huumorintaju, ettei yksinkertaiset vitsit vain naurata. Tai olen vain kuiva, enkä omista huumorintajua (se tietenkin voi olla mahdollisuus).

Koko kaksi tuntisen aikana olin mieluummin jossain muualla ja odotin sen kaiken loppuvan. Kaksi tuntia kiusallisena istumista, valitettavasti myös melkein eturivissä.

Mutta ainakin saatiin viiden minuutin demonstraatio maailman synnystä ja melko mahdollisesta lopusta, jos nyt sen hirviön kattaa pois laskuista.

Army of Me

Toisinaan on ihana palata takaisin (lähes) juurilleen ja huomata, ettei se kaupunki enää revi vereslihalle.

Vaikka siellä on ihania ihmisiä, joita ikävöin ihan mielettömästi (ja saa hymyillä ja nauraa niin helvetin paljon), se ei kuitenkaan ole enää koti. Koska sinne juurtuminen oli mahdotonta, sinne juurtuminen olisi tulevaisuudessakin mahdottomuus. Niinpä mieluummin tyydyn vierailuihin ja hymyihin ja keskityn uusien muistojen luomiseen.

Enkä tiedä mihin oikeasti haluan juurtua. Mutta Helsinki ei ole koskaan tuntunut näin oikealta.

Racing Like a Pro

Venäjällä punk-bändi joutuu oikeuteen, koska käyttivät sananvapauttaan ja ilmaisivat etteivät juuri pidä Putinista. Sitten yksi Venäjän rikkaimpiin kuulunut mies myöntyy Kremlin painostukseen ja lakkauttaa liiketoimintansa Venäjällä. Hän on ollut yksi tunnetuimpia Kremlin kritisoijia ja omistaa osan Novaja Gazettesta, jossa myös murhattu Anna Politkovskaja työskenteli.

Valko-Venäjällä presidentti erottaa virastaan ilmapuolustuksesta vastanneen päällikön sekä rajavartiolaitoksen johtajan, kun päästivät ilmatilaan kasoittain ruotsalaisen pr-toimiston nallekarhuja, jotka vaativat sananvapautta maahan. Myöhemmin Valko-Venäjän presidentti karkottaa maasta ruotsalaisen suurlähettilään, joka kannattaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa Valko-Venäjällä.

On jotenkin äärimmäisen naurettavaa huomata, ettei oikeasti jokaisella ole sananvapautta. Ja mukamas meidän hienossa sananvapaassa maailmassamme saa sanoa ihan mitä vain, mutta ei saa herjata ketään, pilkata Jumalaa, tuoda idioottimaisia mielipiteitään esille - parempi oikeastaan on vain olla hiljaa ja kuunnella mitä ylemmät ja korkeammat ihmiset sanovat.

Eikä sananvapauden laiminlyönti rajoitu vain itään, sitä tapahtuu myös muualla. Kuten Isossa-Britanniassa, jossa Olympialaisista ei saa muun muassa Twiitata. Eikä Kiinaa tai Pohjois-Koreaa tarvitse edes erikseen mainita.

Ja tuntuu kuin maailma ummistaa silmänsä tai haluaa uskoa vain omaan sananvapauteen. Sellaiseen, missä kristinuskon Jumalaa ei saa pilkata (sillä se loukkaa uskovaisia!), mutta siitä vaan, lähde pilkkaamaan muslimien Mohammedia. Ei se meitä loukkaa.

Mutta ehkä sananvapaus sitten on sellainen asia, kun kumartaa näyttää persettä aina jollekin. Ja kukapa nyt haluaisi persettä katsella. Lopulta vain yksi ihminen vaaditaan vallankumoukseen, parempi siis hiljentää ne kaikki. 

Säteilyvaurioita

Kategorointi on typerää. Ei me olla mitään omenoita kaupan hyllyllä ja kanneta leimaa "Golden Delicious".

Vastustan kategorointia. Yksilö on paljon mukavampi olla.

Secret Meeting

Ja ehkä haaveilen nykyään liikaa syksystä, uusista tatuoinneista ja yllättävästä perinnöstä, joltain kaukaiselta sukulaiselta (tai jos voittaisi edes lotossa, ihan pari sataakin kelpaa).

Eikä The National ole kuulostanut koskaan näin hyvältä miltä tänään, siivouksen ja hölläämisen lomassa.

 

Miami

Toimi syksyllä, toimii edelleen. Samalla kaikki lattiat ovat samoja ja lohduttavia. Eikä siellä lattialla makaamista tarvitse tehdä vain syksyllä, kyllä se onnistuu näin kesälläkin.