Dark Dreams

Siinä missä post rock on ehdoton syksyn varuste, niin on myös villapaidat ja tee.

Takana on edottoman ihana viikonloppu, sillä keikkoja elämässä ei voi olla liikaa (joten Lost in Music festarit - toteutukaa myös ensi vuonna!) ja seura oli ehdottoman parasta.

Ja Tampere on kaunis. Voisin kuvitella asuvani siellä, jos pikkukaupunkilainen tuntee elon Helsingissä täysin vieraaksi joskus tulevaisuudessa. 

Love Love Love

Tässä tulee eeppisen minireilin ja road tripin synty ja kulku ja vähän kaikki siltä väliltä! Tapansa mukaan erittäin myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan (tai niin ainakin sanotaan).

Ensiksi suunnitelmissa oli utopistinen reilaus ympäri Eurooppaa, joko Ruotsin kautta Hollantiin, Saksaan, Ranskaan, Espanjaan ja Portugaliin (ja taisi siellä olla oikeastaan Italia, Kreikka ja koko hemmetin Eurooppa!) Sitten Itä-Euroopan huokeus houkutteli ja suunnitelma muuttui Baltiasta reissaten Tsekit, Unkarit, Albaniat ja Romaniat.

Mutta se tosiaan oli täysin utopista unelmaa, joka kaatui täydellisen näyttävästi rahattomuuteen (mutta saa sitä tyttö unelmoida!)

Lopulta tyydyin ihan pelkkään muutaman päivän lomaan ihan minne vain. Sitten se muutama päivä venyikin reiluun kahteen viikkoon, kun suunnitelmiin tuli, että palaisimme autolla Suomeen. Niinpä silloin lyötiin lukkoon suunnitelma Puola-Unkari-Slovakia-Slovenia-Kroatia.

Mutta ehkä olisi pitänyt tajuta, ettei niillä suunnitelmilla ole aikomuksenakaan toteutua (sillä liikkeellä oli kaksi täysin tuuliviiriä). Niinpä lopulta lento Budapestiin, yöpymistä siellä kolme yötä (ja kuitenkin yövyimme neljä), Bratislava muuttui Prahaksi ja Ljubljana Céske Budojeviceksi.

Budapestissa yövyimme boheemissa hippikommuunissa, jonka pitäjä lausui mahtipontisesti "If you smoke, anything at all, do it in the balcony. Please" ja matkaseuralaiselta taisi jäädä tämä hieno yksityiskohta kuulematta (kuten myös, se ettei jääkaappiin ollut tarkoitus laittaa kenkiä, ei vaikka siinä kenkien kuvia olikin).

Kun olimme pari päivää talsineet pelkässä Pestissä, saimme kuin saimmekin suunnattua itsemme kohti Budaa (siellä rakastuin niihin katuihin, ilmapiiriin, lämpöön, nauruun ja hymyihin) ja sitten suunnattiin kohti Prahaa. Praha oli edelleen yhtä ihana ja turisteja oli valittavasti enemmän kuin aikaisemmin.

Hostelli Prahassa oli sisustettu pelkästään Ikealla. Yhteisiä tiloja kuvattiin, joten fiilis toisinaan oli melko isoveli valvoo. Mutta siitä pääsi eroon, kun pakeni oman huoneen syövereihin, jossa saksalaiset tytöt ottivat hermoille. On se oikeasti kumma, miten hameväki suhtautuu jokaiseen naiseen vihollisena, varsinkin silloin kun tähtäimessä on mies.

Prahassa oli jälleen kerran huokeaa ja ruoka oli äärimmäisen ihanaa! Koko reissu melkein meni ruokaillessa, sillä matkaseuralaisen kanssa arvostelimme jokaisen annoksen, laitoimme ne parhausjärjestykseen ja omalla kohdallani metsästin pelkästään täydellistä jälkiruokaa (ja liian monet jälkiruoat jäi pettymykseksi, sillä pidin enemmän aina omista tekeleistäni, egoistin vikaa?) Prahassa löytyi aivan äärettömän ihana kasvisrafla, jonne eksyimme peräti kahdesti. Toisella kerralla vain jälkiruoille.

Prahasta junailimme itsemme Céske Budojeviceen, jossa söimme elämäni parhaimman struudelin. Ja oi voi, sieltä sai myös ihan oikeaa pullaa!

Reissun reilaus siis päättyi ja tämän jälkeen roadtrip alkoi, hui!

Caravane

Niihin päiviin on vaikea tottua, kun ikävöi kaikkia. Toisinaan on vaikea tottua siihen, että se ikävä pakahduttaa ja tekee surulliseksi.

Ja vaikka kuinka elän materiaaliänky-kauttani, haluaisin joululahjaksi ainakin kaksi tavaraa: ne ovat John Greenin Fault in Our Starsin ja Mathieu Malzieun Sydämen mekaniikka.

Muuta en kaipaa. Kaipaan niitä hetkiä noiden kirjojen parissa ja sitä tunnetta, kuinka hengitti niitä, eli niissä ja rakasti niitä. 

Irene

Koska elämässä kaikki "Ei ikinä" tai "Ei enää koskaan" lausumat tuntuvat rajoittavan liikaa elämää ja tuntuvat liiaksi kielloilta (ja täten alkavat kuulostamaan hyviltä), olen katsonut kuvia sinisistä hiuksista ja miettinyt miltä rastat näyttäisivät päässäni.

Syytän tätä kuvaa ja tätä sivustoa. Mutta onneksi pidän järkeni mukana, ei on ei.

 

Take Care

Kun näkee unta Forssasta ja sinne palaamisesta, voi todeta sen olevan jonkinlainen painajainen. Samalla voi todeta sen unen pilanneen oikeastaan koko päivän.

Sillä toisinaan ikävöin niitä ihmisiä, niitä hymyjä ja sitä miten tunsin itseni siellä vapaaksi ja onnelliseksi.

Ikävöin menneitä talvia, syksyjä, kesiä ja keväitä. Pelkään unohtavani.

Olsen Olsen

Elämäni suurin nipotuksen aihe on, kylpyhuoneen oven jättäminen auki suihkun jälkeen, energiajäte. Eli varoitus jo alkumetreillä, luvassa pieni saarna miksi kannustan energiajätteen keräämiseen.

Energiajäte jakaa mielipiteitä. Sitä ei haluta kerätä, koska polttamisessa syntyy hiilidioksisipäästöjä, joten pienemmäksi pahaksi jäisi siis sen jättäminen pois kierrätyksestä, sillä hiilidioksidi edesauttaa ilmaston lämpenemistä. Mutta jaksan silti liputtaa energiajätteen puolesta!

Energiajätteen kerääminen vähentää kaatopaikalle tuotavien jätteiden loppusijoitusta. Vuoteen 2016 mennessä yhdyskuntajätteen loppusijoitusta vähennetään eli tavoitteena olisi kierrättää yhdyskuntajätteestä 50 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että jätteiden syntyä täytyy ehkäistä entistä enemmän, kierrätettävyyteen täytyy panostaa enemmän ja polttolaitoksia täytyy lisätä enemmän. Tämän tavoitteen tukena on tietenkin viisiportainen jätehierarkia (jätteiden synnyn ehkäisy, tuotteen uudelleenkäyttö, kierrätys, hyödyntäminen energiana ja loppusijoitus).

Koska energiajätettä on melko vaikea kierrättää, johtuen muovien erilaisista koostumuksista ja muoviseoksista, jää yhdeksi vaihtoehdoksi sen polttaminen. Tietenkin ihanteellisinta olisi ehkäistä muovijätteen syntyä, puhumattakaan jo mainitsemastani kierrätyksestä, mutta muovi on (vielä) kaikkein hankalin jäte kierrättää epäpuhtauksien ja muoviseosten tähden.

Energiajätteen keräämisessä on paljon hyviä puolia. Ensinnäkin jo raha. Sekajäte maksaa kiinteistölle paljon enemmän kuin energiajätteen kerääminen. Seuraavissa laskelmissa käytän HSY:n hinnoittelua, sillä suurimmalla todennäköisyydellä helsinkiläisessä kiinteistössä toimii HSY.

Otetaan vaikka esimerkiksi oma talonyhtiöni. Meillä on yksi energiajäteastia ja kaksi sekajäteastiaa. En tiedä kuinka usein sekajäteastiat tyhjennetään, mutta kuvitellaan sen tapahtuvan kerran viikossa (täällä on kuitenkin melko paljon jätteen tuottajia). Tyhjennys maksaa kahdelle astialle kerran viikossa 9,01 euroa. Se tekee kuukaudessa 36,04 euroa. Vastaava summa yhdelle energiajäteastialle viikossa on 6,15 euroa ja kuukaudessa se tulee tekemään 24,60 euroa. Eli vuodessa sekajäte maksaa kerrostalokiinteistölle 432,48 euroa, kun energiajäte 295,20 euroa. Eli panostamalla energiajätteen keräämiseen, tulisi kiinteistölle huomattavia säästöjä. Lisäämällä toisen energiajäteastian (ja jättämällä vaikka yhden sekajäteastian pois) summa pienenee viikossa 5,65 euroon.

Kaikkia tietenkään raha ei jaksa hetkauttaa niiden suurien hiilidioksidipäästöjen rinnalla. Mutta muovin katoaminen on pitkä prosessi. Muovipussin maatuminen luonnossa (tarkemmin vedessä) kestää kymmenestä kahteenkymmeneen vuoteen ja muovipullon jo ruhtinaalliset 450 vuotta. Maalla muovin maatumisaika ei merkittävästi muutu paljon pienemmäksi.

Jo tuon tähden muovin polttaminen on järkevämpää, kuin odottaa sen maatumista. Energiajätteestä saatu energia pienentää edes hiukan muualta tuotujen fossiilisten polttoaineiden määrää. Samalla energiajäte vähentää luonnonvarojen käyttöä, kun jätteiden loppusijoituspaikkoja ei tarvitse kasvattaa entisestään. Energiajätteen polttamisesta syntyy hiilidioksidipäästöjä, mutta niin syntyy fossiilisten energiapolttoaineiden käytössäkin. Ja jokainen tietää, että maaperä on ehtyvä luonnonvara. Jos jätteiden syntyä ei ehkäistä, niiden polttoa ei kannusteta, huomaamme pian (kirjaimellisesti) elävämme omissa paskoissamme.

Energiajätteen poltto tuottaa kuitenkin vähemmän hiilidioksidipäästöjä, mitä vaikka kivihiilen polttamisessa. Hiilidioksidipäästöjä tulee, sitä on vaikea vähentää, mutta ainakin voisi mieluummin valita kahdesta pahasta, sen vähemmän pahan. Energiajätettä yleensä poltetaan sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa, jossa tuotetaan sekä sähköä että lämpöä. Tällöin prosessissa syntyvää lämpöä ei esimerkiksi päästetä meriin, vaan hyödynnetään kaukolämpönä meidän kotiemme lämmittämisessä. Kaukolämmön hiilidioksidipäästöt ovat 410 000 tonnia pienemmät kuin kivihiililaitosten. 

Mieluummin siis jaottelen kotonani energiajätteen sekajätteestä. Valitsen tässä elämässä kahdesta pahasta sen vähemmän pahan.

Ja hyödynsin tässä saarnassani HSY:tä, Ympäristöministeriötä, Plastic Garbage Project -hanketta ja Tekesiä. 

Killed the Lord, Left for the New World

Otin kalenterin jälleen käyttööni, sillä järjestys oli kadonnut elämästäni. Nyt tiedän tehtävieni palautuspäivät ja tulevat tentit.

Kun koulutöihin täytyy tarkistaa miten lähteet merkittiinkään, voi todeta kunnollisesta koulutyöstä olevan jo hiukan aikaa. Mutta kertaus on opintojen äiti, joten mikäs siinä dioja selaillessa.

Opinnäytetyöstressi ehkä kasvaa päivä päivältä, varsinkin, kun jo valitsee vapaastivalittavia kursseja. Olisihan se hienoa valmistua kolmessa ja puolessa vuodessa neljän sijasta.

Tällä hetkellä koulu on vallannut ajatukseni.