Infinity

Ehkä siinä vaiheessa voi todeta neulovansa/virkkaavansa vähän liikaa, kun unissa pyörii samat ajatukset neuletöistä. Tähän sitä siis on tultu.

Juon siis enemmän kahvia. Suklaakakku voi käydä kyytipoikana.

Awkward

Aina syksyn tullen on pakko aloittaa neulominen. Pimenevät illat, enteilyt lumesta, saatanallinen kylmyys ja kasautuvat koulutehtävät lähes pakottavat tarttumaan puikkoihin ja ostamaan itsensä vararikkoon kaikilla ihanilla langoilla.

Kuten viimekin syksynä, tein sen siis tänäkin syksynä. Viime syksy oli lähinnä neulomisen palauttamista mieleen, sillä sillon viime neulomisen välissä taisi olla ruhtinaalliset kuusi vuotta. Tänä vuonna neulominen on edennyt hiukan hard coremmaksi ja opettelin neulomaan palmikoita (and mind I say, niistä tuli niin kauniita!).

Syy pitkään neulomattomuuteeni taisi olla se kamala vaaleansininen villapaita, josta tuli aivan hirveä. Jostain syystä, Tea kuustoistavee, oli sitä mieltä, että vaaleansinisen villapaidan neuloo hetkessä ja siitä tulee niin kaunis. Siitä tuli niin iso, venynyt ja helvetin ruma, etten enää kehdannut koskea puikkoihin, saati oikeasti käyttää sitä rumilusta. Traumat olivat valmiit ja vannoin etten enää ikinä koske puikkoihin saati neulo mitään vaaleansinistä. No se vaaleansininen osuus on kyllä pitänyt, vielä tähän mennessä, hyvin kutinsa, mutta neulomisen sitten kuitenkin uskaltauduin aloittaa.

Ainakin näistä, monen vuoden tauon jälkeen, neuletöistä tuli melko kauniita. Varsinkin, kun oikeasti uskaltautuu kokeilemaan vähän vaativampaa neulosta. Käspaikka voi olla myös tämän ihmeen takana, sillä vasurina käsityötunneilla neulominen oli suoraan sanottuna niin perseestä, kun vain voi olla. Milloin piti kuikuilla opettajan selän takaa miten neulotaan, sillä hän ei osannut opettaa vasureita, tai odottaa tuskallisen kauan sitä, kun opettaja (joka nyt ihan vähän osaa neuloa vasureittain) miettii miten keksii nurjan silmukan neulonnan.

Nyt kun, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, opin oikeaoppisesti neulomaan nurjaa oli kaikki muu sitten lastenleikkiä. Ja oma hard core kausi jatkuu ja palautan mieleeni miten virkataan.

Jos neulomisesta oli jäänyt koulusta traumat, niin virkkauksesta sitäkin suuremmat. Ehkä en vieläkään ole päässyt yli siitä, kun jouduin istumaan opettajani sylissä koko luokan katsellessa, kun hän päätti opettaa miten lapsi opetetaan virkkaamaan. Voin kyllä sanoa, että virkkausta en oppinut (silloin) ja Tea seitsemänvee päätti vihata kyseistä opettajaa, kunnes osasi antaa anteeksi sitten yläasteelle mentäessä. 

Come Back

Kävin eilen ensimmäistä kertaa tekemässä ostokseni Lidlissä (muutenkin kuin ostamassa alkoholia). Kokemus oli samanlainen kuin aikoinaan retki Tarjoustalon syövereihin (miinuksena se hullaantuminen "Siiderit tarjouksessa. Nää on vaan euron! Kaikki pois, voi ei, halpaa!!1!!")

Mutta se järkytys, kun maksoin ostokseni! Korissa tuntui olevan enemmän epäterveellisiä ostoksia ja yleensä sillä määrällä tarvikkeita olisin maksanut pienen opiskelijan perseeni ruvelle, surkutellut sitä miksi näin pienen ihmisen täytyy olla aina nälkäinen ja uhitellut mielessäni, etten sitten syö mitään kuun lopussa.

Se hetki, kun myyjä epäselvästi mumisee ostoksieni loppusumman, tanssin Chandler Bingin typerää mahtavaa voitontanssia ja hymyilen typerää Goofy hymyä. Opiskelijan autuus, rahaa ehkä sittenkin voi (no ei nyt ihan tässä kuussa sentään, haha!) käyttää muutamiin keikkalippuihin.

Mutta maksoin kaiken ihan kiltisti, en tanssinut ostoksia pakatessani enkä tainnut myyjällekään kovin leveää hymyä väläyttää. Autuus tosin jäi ja usko siihen, että tässä maassa oikeasti voi olla melko halpaa soijamaitoa!

All Those Friendly People

Koska syksyllä väistämättään haluaa aina kuunnella vähän melankolisia biisejä, pitää olla niitä rohkaiseviakin. Ei se syksy nyt niin perseestä ole...

Florence and the Machine - Shake it Out
Ewert and the Two Dragons - (In the End) There's Always Love
Lacrosse - You Can't Say No Forever
DIIV - How Long Have You Known?
Au Revoir Simone - Sad Song
The Narcoleptic Dancers - Unique Tree
Let's Buy Happiness - Fast Fast
Funeral Suits - All Those Friendly People
 
No ainakin tempo on positiivista. Aina ei voi voittaa!

Leave My Body

Helsinki avautui harmaana ja räntäisenä, mutta ei se haittaa. Join kahvia kaakaosoijamaidolla ja jaksan jatkaa taas.

Vaikka sää onkin ollut sateinen ja helvetillisen tuulinen (sekä huono ainakin sateenvarjojen kannalta), ei sekään jaksa haitata. Sillä ehkä piakkoin tulee talvi ja kesäänkin on enää vaivaiset seitsemän kuukautta.

Kaksisataaseitsemän päivää. Ei se nyt niin paljon ole. Desperate much?
 

There's No Leaving Now

Hiukan ympäristölainsäädäntöä lukeneena, on pöyristyttävää lukea koko ajan uusia uutisia Talvivaaran ongelmista. Kuka susi on antanut ympäristöluvan Talvivaaran kaltaiselle kaivostoiminnalle, kun koko ajan saa kuulla masentavia uutisia ties mistä ympäristöongelmista. Talvivaaran toiminta ei, ainakaan omissa silmissäni, mitenkään täytä ympäristönsuojelulain pykäliä tai ainakin se rikkoo todella montaa lain pykälää.

Milloin on kaivos pilannut läheiset järvet, tappanut tusinoittain lintuja tai päästänyt jätevesiään vuotamaan lähiympäristöön. Eikä siltikään kukaan tee mitään asialle. Kaivos saa jatkaa toimintaansa, vähän kun viestintäpäällikkö pahoittelee "Sori, näin nyt pääs käymään, but don't worry babes, me saadaan tästä rahaa ja talous pyörii. Pien' ollos tämä katastrofi suurten rahojen olevan kyseessä."

Jo ympäristönsuojelulain ensimmäisen pykälän ensimmäisessä momentissa sanotaan, että lain tarkoituksena on ehkäistä ympäristönpilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia vahinkoja. Näin maallikon silmin Talvivaaran toiminta ei noudata ainakaan tätä lain kohtaa eikä kukaan tee asialle yhtään mitään.

Valvontaviranomainen eli tässä tapauksessa ympäristöministeriö, tuntuu katsovan Talvivaaran toimintaa läpi sormien tai mitä nyt vähän heristää sormeaan. Ympäristöministeriö voisi edes vähän katsoa tilannetta muunkin kuin rahan kannalta.

Ei ehkä tule yllätyksenä, mutta mielestäni koko helvetin kaivoksen voisi lakkauttaa. Miksi jäädä odottamaan suurempia ympäristöongelmia? Talvivaaran kaivosta ei näytä lainkaan kiinnostavan, mitä se ympäristöön suoltaa, sillä sanktiot niistä ei näytä olevan kovinkaan suuria.

Tätä mukavaa ympäristönsuojelulakia pääsee itse kukin lukemaan täältä. 

Kids on The Run

Laivalla, Helsingistä Tallinnaan, mies kysyi neulonko villasukkia lapselleni. Saanen sanoa, että ihan kaksnelosena en ole jälkikasvua suunnittelemassa tai edes sitä saanut. On ehkä hiukan järkyttävää kuulla ventovieraalta jotain vastaavaa.

Muutenkin, tiesin neulomani lapasen olevan vähän hassuissa suhteissa, mutta villasukka! Järkyttyneenä tuhahdin miehelle, etten todellakaan neulo villasukkia ja enkä todellakaan lapsilleni, sillä niitä ei ole.

Traumaattinen laivamatka on ohitse. Vaikka tietenkin matka Helsingistä Tallinnaan oli paljon miellyttävämpi (ja vähemmän juopuneita täynnä) kuin matka Tallinnasta Helsinkiin.

Mutta ei siinä mitään. Tallinna on todella kaunis kaupunki. Ja vegemessuilta sai tietenkin paljon hyviä maistiaisia.