Happy Up Here

Kissojen rapsuttaminen on kovin terapeuttista ja on ihanaa maata sängyssä, kun vieressä on kehräävä karvapallo.

Enkä pistä pahitteeksi ollenkaan sitä, että unirytmini on Mother's little helpereiden jäljiltä vähän perseellään. En jaksa välittää.

Suburban War

10. syyskuuta kulunutta vuotta, Ylioppilaslehti kirjoitti artikkelin Fazerista ja heidän hankkeestaan rakentaa koulu Afrikkaan. Samasta aiheesta kirjoitti Elina Hirvonen kolumnin Helsingin Sanomiin 26.9.

Kyllä on hienoa Fazer, kun olette kiinnostuneet afrikkalaisten koulutuksesta ja olette valmiita antamaan viisi senttiä jokaisesta myydystä Fazerin sinisestä suklaalevystä. Ihan kelvollisen koulun rakentaminen maksaa noin 70 000 euroa, joten matkaa siihen on.

Tietenkin  matkaa olisi vielä vähemmän, jos ette olisi tuhlanneet rahaa Helsingin Sanomien isoimpaan mainokseen, jossa ilmoitatte suomalaisille tästä ilosanomasta. Jos tämä jättimainos, noin 50 000 euron luokassa pyörivä, olisi jätetty käyttämättä, olisi tämän hankkeen kassassa jo tuo summa.

Kun luin artikkelin Ylioppilaslehdestä, en voinut kuin pyörittää silmiäni, sillä kyseessä haiskahtaa pahasti oman imagon kiillottaminen. Pienemmälläkin mainoksella olisi voitu pärjätä tai olla mainostamatta sitä lainkaan. Viidakkorummulla on lopulta melko suuri vaikutus tässä yhteiskunnassa, joten tällaisen valtavan yrityksen pieni ele lahjoittaa koulu Afrikkaan, olisi joka tapauksessa saanut pienen huomion mediassa.

Taisin myös nurista siitä pienestä viiden sentin lahjoituksesta ja olisin ehkä halunnut lahjoituksen olevan edes kymmenen senttiä per myyty suklaalevy. Mutta enhän minä mistään markkinoista ja menekistä mitään tiedä, joten kaippa tuolla viidellä sentillä saadaan paljon aikaan tämän koulun suhteen ja kääritään kuitenkin suuremmat rahat yritykselle. Lisäksi vielä parempi imago kaupan päälle, joten tässähän on lähes win-win tilanne!

En tiedä mitään oksettavampaa kuin viherpesu ja imagojen kiillottaminen. Ainakin ihmisten huomion Fazer sai, mutta tuskin pelkästään sitä haluttua hyvää huomiota, ei ainakaan minulta.

Glass in the Park

Nostalgiasta kärsivä hölmö palasi takaisin kotiin, ikävästä kärsien ja kissan rapsuttamista kaipaillen.

Vaikka Forssa on kuin parisuhde, joka ei yksinkertaisuudessakaan tule ikinä toimimaan, kaipaan silti niitä kaikkia hetkiä ja ihmisiä ja leveitä hymyjä. Päätin kuitenkin pitää kiinni elämässäni edes siitä säännöstä, ettei toinen mahdollisuus tule ikinä toimimaan; Jos joku ei toimi, se ei toimi myöhemminkään.

Niinpä tämän karun toteamukseni jälkeen juon liikaa teetä, kuuntelen Alex Turneria ja haaveilen lämmöstä.

Death Do Us Part

Forssassa on syksy. Ja on toisinaan aivan mukavakin palailla kotikonnuilleen (okei Häme, täältä on vielä tunti oikeaan kotiin).

Samalla voi todeta pakkaamisen olevan säälittävää, varsinkin kun herää viisi kaksikymmentäkolme (enkä voi ymmärtää sen joskus olleen ihan oikeasti omaa arkea! Unettomuus, voisitko jo kadota?) Mutta, koska tykkään levitellä oman laukkuni sisältöä kanssamatkaajille niin mikäs siinä. Onneksi rintaliivit olivat laukun pohjalla.

Kouluruokailukin on miellyttävämpää. Ensiksi täällä on soijamaitoa ja kasvispyttärissä pavutkin ovat vihdoin kypsiä!

Forssa, saat lempee, kun ei olla virallisessa parisuhteessa.

Jos Tekopyhyys On Kauneutta

Kun on herännyt kuudelta aamulla mielettömään painajaiseen, on vaikea suhtautua päivään muuta kuin varaumuksella.

Varsinkaan sen jälkeen, kun painajainen valvotti kaksi tuntia. Mutta onneksi koneella on pasianssi ja aina voi kuunnella Ultramariinia ja unelmoida talven viimeisestä päivästä.

Uusi Resepti

Se siitä ikuisesta kakskytäkaks ja down, tilalle tuli ikuinen kakstoista ja risat, rippikoululainen ja sakkoliha.

Vanheneminen ei ole ikinä tuntunut näin hyvältä. Forever young.

Leiri

Se kun jättää kaiken viime hetkeen, on todettu aivan mainioksi keinoksi, sillä lopulta tehokkuutta löytyy ihan älyttömästi.

Mutta toisaalta, kakun leipominen, tiskaaminen, pitsan tekeminen, uudestaan tiskaaminen ja imurointi sekä pölyjen pyyhkiminen ei taida olla lopulta mitään.

Taisin saada taikaomenoita postissa!