Eat That Up, It's Good for You

En tiedä, mutta vika taitaa olla minussa. Joka kerta, kun täytyy kertoa jotain itsestään (Couch surfing, InterPals, koulun tutustumisleikit ja ruotsin "kerro jotain itsestäsi" essee) tuntuu kuin tekisin itsestäni deitti-ilmoitusta.

Epäilen kuitenkin, että kukaan uskaltaisi tulla majoittumaan ihmisen luokse, jonka kuvailussa lukee "Helvetti soikoon, olen ihminen! Omistan kaksi silmää, nenän ja suun. Ja viime kerralla kun tarkistin, molemmat jalat toimivat vallan mainiosti."

Niinpä kerron sitten niitä samoja latteuksia, jotka pursuavat varmasti Suomi24 deitti sivustoilla, mutta pidän huolen ilmoittaakseni ettei kyseessä ole deitti-ilmoitus.

Ehkä taidan vain olla sosiaalisesti kömpelö.

Black Lemonade

Kaivoin aurinkolasit piilostaan ja kävelin hymyillen pitkin kyliä. Eihän tuota säätä voi olla rakastamatta! Kevät tulee ja aurinko paistaa, ihan kohta on jo maaliskuu!

Nyt on ihan luvallista odottaa kevättä.

My Girls

Kevät on aina kiireistä aikaa. Helpon syksyn jälkeen, on melkein kauhistuttavaa huomata, että opintopisteitä pitäisi suorittaa neljän kuukauden aikana kolmekymmentäyksi (kun syksyllä opintopisteitä piti suorittaa säälittävät viisitoista).

Samalla kaikki muukin kasaantuu niskaan, esseitä tuntuu olevan enemmän kuin ikinä, joiden kaikkien palautuspäivä tuntuu kiemurtelevan tenttien päälle. Kaiken päälle iskee tietenkin kauhea ikävä kaikkia ihmisiä, jotka eivät asu (valitettavasti) naapurissa ja kaikkien esseiden, opinnäytetyön ja tenttien lomaan, pitäisi sumplia matkustelut toisille paikkakunnille.

Mutta aion taltuttaa stressin, sillä lopulta olen vihdoin saanut nukutuksi. Aion seuraavina parina kuukautena nähdä niitä ihmisiä, joiden näkeminen on jäänyt vähälle. Ystävät ovat kuitenkin kaikkein tärkeimpiä kaikista, sillä he jäävät kun muut lähtevät.

I Guess I'll Take Care

Löysin kätköistäni pienen sepustuksen kesän reilaus slash roadtripistä. No tässä tulee tämäkin, viisi kuukautta kirjoittamisen jälkeen.

Kesän reilaus siis päättyi Tsekkien puolelle ja sitten alkoi huima roadtrippimme. Itävallasta, Saksan ja Tanskan läpi Ruotsiin ja lautalla lopulta kylmään ja melko ankeaan Suomeen.

Itävalta ja Wels oli äärettömän kaunis. Unescon perintökohde Hallstat oli niin kaunis, että suunnittelin muuttavani sinne jokaiseen taloon. Jos joku tuntee sieltä vapaan miehen, joka on emäntää vailla, saa ihan oikeasti vihjaista!

Welsissä yövyimme hiukan laittomasti opiskelija-asuntolassa. Jaoin kahdeksankymmentä senttisen sängyn ystäväni kanssa ja neljä yötä todisti, että sellaisen naurettavan kapean sängyn jakaminen on aivan mahdollista. Mitä nyt jalkani päätyivät joinakin yönä halattaviksi. Kun lopulta jäimme kiinni tästä laittomuudesta, pakenimme seuraavana aamuna varhain kohti Berliiniä, räkäisesti nauraen, nuokkuen ja nälkäisenä (ainakin minä). Koko matkan Welsistä Berliiniin nukuin auton takapenkillä ja heräsin vain syömään.Tai ilmoittamaan, etten ollut kuollut. Mutta sen voin sanoa, että Saksan moottoriteillä saa ajaa pirun kovaa ja sen tien varsilla on paljon tuuli- sekä aurinkovoimaloita.

Samalla parhaimmat vitsit syntyivät siitä, että nukuin koko ajan. Tai kuinka surkeasti autopelimme päättyi.

Berliini on karu ja kaunis samaan aikaan. Ja telttailupaikkoja on aivan helvetin vaikea löytää! Jotenkin kuskimme löysi bed and breakfastin jostain kyläpahasesta nimeltä Hetzsprung. Koska olin jälleen nuokkumassa takapenkillä, heräsin siihen, kun matkaseuralaiseni meni kysymään paljon maksaa majapaikka. Vielä siinä vaiheessa luulin tosissani nukkuvani teltassa jossain pellon laidalla, mutta saimmekin aivan mielettömän viihtyisän kodin. Ja koira (joka nimettiin Rötsiksi) oli liian intopinkeä, joka tuskin ymmärsi sanaakaan mitä sille puhuin.

Tässä vaiheessa reissua totesin, ettei tällä porukalla (johon oli liittynyt ystäväni veli) ole mitenkään järkevää lähteä suunnittelemaan yhtään mitään. Eikä mikään reissun käänne enää yllättänyt, nauratti vain lähinnä.

Kun olimme yöpyneet ensimmäisen telttayömme saksalaisessa telttamajoituksessa, luulin kuolevani. Yö oli saatanallisen kylmä. Ja vaikka kuinka vihaan toiseen painautumista, käytin röyhkeästi hyväkseni toisten ruumiinlämpöä (mutta onneksi niin teki vierustoverikin). Telttailu oli muutenkin melko mielenkiintoista, sillä telttailumajoituksen isäntä oli ympäripäissään, naurettavan dramaattinen, eikä lopulta edes muistanut veloittaa meitä pyykkikoneen käytöstä. Hups! Opiskelijan on mentävä sieltä missä aita on matalin! Raha ei puussa kasva ja en tunne minkäänlaista huonoa omaatuntoa tästä.

Sieltä sitten autoilimme Kieliin, tuohon rumien korttien kaupunkiin.  

The Time of Times

Olen niitä ihmisiä, jotka eivät mielellään halua lokeroida itseään juuri mihinkään lokeroon, sillä lopulta en itse mahdu niihin. Typerintä tässä elämässä on lokeroiduttaa itsensä väkipakolla, vaikka huomaisikin ettei oikeasti edes kanna niitä periaatteita tai pahinta kaikesta, haluaisi lokeroiduttaa itsensä ympäristön pakon edessä.

Olen mielelläni lokeroinut itseni kuitenkin kasvissyöjäksi ja nyt vihdoin uskaltauduin lokeroida itseni vegaaniksi, sillä lopulta ruokavalion ollessa kyseessä, on melkein pakko lokeroiduttaa itsensä, jotta saisi sitä ruokaa, mitä pystyy syömään.

En enää pelkää sitä "hankala vieras" -mainetta, sillä lopulta tajusin olleeni se jo monta vuotta. Nyt vain listaani tuli muutama aines lisää, joita en syö. Eikä se ole yhtään sen hankalampaa kuin olla laktovegertaristi tai lakto-ovo. Netti on pullollaan aloitteleville vegaaneille tarkoitettuja sivustoja, joissa on vegaanisia reseptejä ja tuotteita. Jokainen osaa lukea, joten tuskin siitä mitään ongelmaa tulee.

Reseptien ohjeitakin on äärimmäisen helppo seurata, sillä kaikki tuskin taitavat sitä taitoa, ettei ruokaa tehdessä tai leipoessa tarvitsisi ohjetta. Joten en ihan niele perusteluja, että vegaaniset respetit olisivat vaikeampia kuin eläinperäiset (ei ne ole, kaikkeen eläinperäiseen löytyy korvaaja ja tavalliset kaupat pursuavat niistä). Ihan yhtä vaikeaa on tehdä kananmunista leivosta kuin jättää se pois (vaikka kananmunista oli paljon vaivanloisempaa loihtia yhtikäs mitään kuin jättää se pois), joten tasoissa ollaan.

Enkä koe menettäväni elämässäni mitään. Kaupat ovat pullollaan kasvijuomia, kermoja, juustoja, vegaanisia suklaita ja karkkeja. Ainoastaan valmisruuat ovat yleensä aika kiven takana, mutta niin oli silloinkin kun itse jätin vuonna 2006 pois lihan, joten niitä en edes ole jäänyt kaipaamaan. Mutta, vegaanin elämä ei ole niinkään hankalaa, muut vain tuntuvat tekevän siitä hankalaa. Elämä on tehty valinnoista ja joidenkin valinnat tuntuvat suuremmilta kuin toisten, vaikka lopulta suuruuskin on lähinnä ihmisestä kiinni.

Nautin ruuanlaitosta paljon enemmän nykyään kuin ennen, koska olen enemmän alkanut seuraamaan reseptejä ja olen jopa uskaltanut lähteä säveltämäänkin. Ruoka on paljon maukkaampaa, enkä todellakaan tiedä johtuuko se siitä, ettei ruuassa ole mitään omantunnon horjuttajia vai olenko vain vihdoin tullut paremmaksi kokiksi.

Mutta tämä päätös on elämäni paras.

Breath Underwater

Kun ei ole nukkunut lähemmäs kolmeen viikkoon kunnolla, alkaa se hiljalleen viedä voimia. Siihen päälle vielä stressi koulusta ja oman elämän tasapainottelu, niin voi todeta kaikkien partikkelien olevan kohdallaan.

Enemmän kuin mitään olisin valmis ottamaan pienen hengähdystauon tästä kaikesta ja matkata jonnekin kauas tuntemattomaan, enkä kertoisi siitä kenellekään.

Kun olisin saanut nukkua tarpeeksi auringon alla, voisin palata.

Don't Waste Time Doing Things You Hate

Kun on kirjoittanut koko päivän koulun esseitä ja saanut palautettua kaikki kolme (3), on jotenkin äärettömän hienoa tuntea itsensä niin tuotteliaaksi. Lopulta noin kymmenen sivun kokonaismäärä yhdelle päivälle on saavutus!

Olkoonkin yhden esseen olevan syntisen paljon myöhässä, tuntuu äärettömän ihanalta se tunne, kun tietää ettei yksikään kurssi ole enää rästissä.