Löysin kätköistäni pienen sepustuksen kesän reilaus slash roadtripistä. No tässä tulee tämäkin, viisi kuukautta kirjoittamisen jälkeen.
Kesän reilaus siis päättyi Tsekkien puolelle ja sitten alkoi huima roadtrippimme. Itävallasta, Saksan ja Tanskan läpi Ruotsiin ja lautalla lopulta kylmään ja melko ankeaan Suomeen.
Itävalta
ja Wels oli äärettömän kaunis. Unescon perintökohde Hallstat oli niin
kaunis, että suunnittelin muuttavani sinne jokaiseen taloon. Jos joku
tuntee sieltä vapaan miehen, joka on emäntää vailla, saa ihan oikeasti
vihjaista!
Welsissä
yövyimme hiukan laittomasti opiskelija-asuntolassa. Jaoin kahdeksankymmentä senttisen sängyn ystäväni kanssa ja neljä yötä todisti, että sellaisen naurettavan kapean sängyn jakaminen on aivan mahdollista. Mitä nyt jalkani päätyivät joinakin yönä halattaviksi. Kun lopulta jäimme
kiinni tästä laittomuudesta, pakenimme seuraavana aamuna varhain kohti
Berliiniä, räkäisesti nauraen, nuokkuen ja nälkäisenä (ainakin minä).
Koko matkan Welsistä Berliiniin nukuin auton takapenkillä ja heräsin
vain syömään.Tai ilmoittamaan, etten ollut kuollut. Mutta sen voin
sanoa, että Saksan moottoriteillä saa ajaa pirun kovaa ja sen tien
varsilla on paljon tuuli- sekä aurinkovoimaloita.
Samalla parhaimmat vitsit syntyivät siitä, että nukuin koko ajan. Tai kuinka surkeasti autopelimme päättyi.
Berliini
on karu ja kaunis samaan aikaan. Ja telttailupaikkoja on aivan helvetin
vaikea löytää! Jotenkin kuskimme löysi bed and breakfastin jostain
kyläpahasesta nimeltä Hetzsprung. Koska olin jälleen nuokkumassa
takapenkillä, heräsin siihen, kun matkaseuralaiseni meni kysymään paljon
maksaa majapaikka. Vielä siinä vaiheessa luulin tosissani nukkuvani
teltassa jossain pellon laidalla, mutta saimmekin aivan mielettömän
viihtyisän kodin. Ja koira (joka nimettiin Rötsiksi) oli liian
intopinkeä, joka tuskin ymmärsi sanaakaan mitä sille puhuin.
Tässä vaiheessa reissua totesin, ettei tällä porukalla (johon oli liittynyt ystäväni veli) ole mitenkään järkevää lähteä suunnittelemaan yhtään mitään. Eikä mikään reissun käänne enää yllättänyt, nauratti vain lähinnä.
Kun olimme yöpyneet ensimmäisen telttayömme saksalaisessa telttamajoituksessa, luulin kuolevani. Yö oli saatanallisen kylmä. Ja vaikka kuinka vihaan toiseen painautumista, käytin röyhkeästi hyväkseni toisten ruumiinlämpöä (mutta onneksi niin teki vierustoverikin). Telttailu oli muutenkin melko mielenkiintoista, sillä telttailumajoituksen isäntä oli ympäripäissään, naurettavan dramaattinen, eikä lopulta edes muistanut veloittaa meitä pyykkikoneen käytöstä. Hups! Opiskelijan on mentävä sieltä missä aita on matalin! Raha ei puussa kasva ja en tunne minkäänlaista huonoa omaatuntoa tästä.
Sieltä sitten autoilimme Kieliin, tuohon rumien korttien kaupunkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti