Hankin viime kuussa itselleni kaksi keittokirjaa. Periaatteessa ne olivat itselleni ns. turhia ostoksia, sillä kaikki muu, paitsi ruoka, ovat tässä opiskelijaelämässäni turhia ostoksia.
Mutta ajattelin vihdoinkin hemmotella itseäni, sillä lopulta netissä uusien ruokareseptien etsiminen on pitkästyttävää enkä aina jaksa nähdä sitä vaivaa, että etsisin jotain järisyttävän uutta. Lähtökohtaisesti etsin netistä aina jotain tiettyä, kun keittokirjaa selaillessa voi törmätä ideoihin, jotka eivät ikimaailmassa olisi juolahtaneet mieleeni.
Rakastuin. Eläinoikeusyhdistys Fauna ry:n toimittama Vegaanin uusi keittokirja on huippu, kaikessa yksinkertaisuudessaan. On ihana tutkia ja lukea reseptejä ja huomata omistavansa tarvittavat raaka-aineet tai ettei reseptiin tarvita mitään kovin kummoisia raaka-aineita.
Onhan se muutenkin erittäin kätevää omistaa hyvä keittokirja, sillä tällainen kulinaristi tarvitsee hyviä makukokemuksia myös kotona. Ja no, se nyt on sanomattakin selvää ettei sellaista ole viime vuosina minun keittiössäni koettu.
Kun vaihdoin ruokavalioni täysin vegaaniseksi (myös kotini ulkopuolelle), olen nähnyt ruuan muunakin kuin pakollisena pahana. Tämä muutos voi myös johtua siitä, että vuosia riivannut EDNOS on väistynyt elämästäni ja suhtaudun ruokaan (ensimmäistä kertaa moniin vuosiin) normaalisti ja nautin syömisestä. Myös ennen podettu ruokamorkkis (käytetyistä raaka-aineista ja ylipäätään ruoasta) on kadonnut ja jäljelle on vain jäänyt rauha.
Ja ruoanvalmistaminen on ihanaa, leipominen on ihanaa. Tietenkin myös asenteet ruoanvalmistamisesta ovat muuttuneet. Siinä missä ennen vihasin ruoanvalmistamista, rakastan sitä nykyään. On ihana syödä oikeasti herkullista ruokaa ja nähdä sen eteen vaivaa ja aikaa, kuin tehdä jotain epämääräisen näköistä mautonta ruokaa vartissa.
Ehkä sitten olen siirtynyt hitaaseen ruoanvalmistamiseen, mutta se on kulinaristisessa elämässäni ehkä paras ratkaisu ikinä.
kaipaan sun kasvispitsaa!
VastaaPoista