maanantai 25. helmikuuta 2013

The Time of Times

Olen niitä ihmisiä, jotka eivät mielellään halua lokeroida itseään juuri mihinkään lokeroon, sillä lopulta en itse mahdu niihin. Typerintä tässä elämässä on lokeroiduttaa itsensä väkipakolla, vaikka huomaisikin ettei oikeasti edes kanna niitä periaatteita tai pahinta kaikesta, haluaisi lokeroiduttaa itsensä ympäristön pakon edessä.

Olen mielelläni lokeroinut itseni kuitenkin kasvissyöjäksi ja nyt vihdoin uskaltauduin lokeroida itseni vegaaniksi, sillä lopulta ruokavalion ollessa kyseessä, on melkein pakko lokeroiduttaa itsensä, jotta saisi sitä ruokaa, mitä pystyy syömään.

En enää pelkää sitä "hankala vieras" -mainetta, sillä lopulta tajusin olleeni se jo monta vuotta. Nyt vain listaani tuli muutama aines lisää, joita en syö. Eikä se ole yhtään sen hankalampaa kuin olla laktovegertaristi tai lakto-ovo. Netti on pullollaan aloitteleville vegaaneille tarkoitettuja sivustoja, joissa on vegaanisia reseptejä ja tuotteita. Jokainen osaa lukea, joten tuskin siitä mitään ongelmaa tulee.

Reseptien ohjeitakin on äärimmäisen helppo seurata, sillä kaikki tuskin taitavat sitä taitoa, ettei ruokaa tehdessä tai leipoessa tarvitsisi ohjetta. Joten en ihan niele perusteluja, että vegaaniset respetit olisivat vaikeampia kuin eläinperäiset (ei ne ole, kaikkeen eläinperäiseen löytyy korvaaja ja tavalliset kaupat pursuavat niistä). Ihan yhtä vaikeaa on tehdä kananmunista leivosta kuin jättää se pois (vaikka kananmunista oli paljon vaivanloisempaa loihtia yhtikäs mitään kuin jättää se pois), joten tasoissa ollaan.

Enkä koe menettäväni elämässäni mitään. Kaupat ovat pullollaan kasvijuomia, kermoja, juustoja, vegaanisia suklaita ja karkkeja. Ainoastaan valmisruuat ovat yleensä aika kiven takana, mutta niin oli silloinkin kun itse jätin vuonna 2006 pois lihan, joten niitä en edes ole jäänyt kaipaamaan. Mutta, vegaanin elämä ei ole niinkään hankalaa, muut vain tuntuvat tekevän siitä hankalaa. Elämä on tehty valinnoista ja joidenkin valinnat tuntuvat suuremmilta kuin toisten, vaikka lopulta suuruuskin on lähinnä ihmisestä kiinni.

Nautin ruuanlaitosta paljon enemmän nykyään kuin ennen, koska olen enemmän alkanut seuraamaan reseptejä ja olen jopa uskaltanut lähteä säveltämäänkin. Ruoka on paljon maukkaampaa, enkä todellakaan tiedä johtuuko se siitä, ettei ruuassa ole mitään omantunnon horjuttajia vai olenko vain vihdoin tullut paremmaksi kokiksi.

Mutta tämä päätös on elämäni paras.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti