Kevät on aina kiireistä aikaa. Helpon syksyn jälkeen, on melkein kauhistuttavaa huomata, että opintopisteitä pitäisi suorittaa neljän kuukauden aikana kolmekymmentäyksi (kun syksyllä opintopisteitä piti suorittaa säälittävät viisitoista).
Samalla kaikki muukin kasaantuu niskaan, esseitä tuntuu olevan enemmän kuin ikinä, joiden kaikkien palautuspäivä tuntuu kiemurtelevan tenttien päälle. Kaiken päälle iskee tietenkin kauhea ikävä kaikkia ihmisiä, jotka eivät asu (valitettavasti) naapurissa ja kaikkien esseiden, opinnäytetyön ja tenttien lomaan, pitäisi sumplia matkustelut toisille paikkakunnille.
Mutta aion taltuttaa stressin, sillä lopulta olen vihdoin saanut nukutuksi. Aion seuraavina parina kuukautena nähdä niitä ihmisiä, joiden näkeminen on jäänyt vähälle. Ystävät ovat kuitenkin kaikkein tärkeimpiä kaikista, sillä he jäävät kun muut lähtevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti