Näin yöllä levottomia unia, joissa matkustin pitkin Thaimaata ja Laosia, nukuin viidakossa, olin liian lyhyt saadakseni junan ovea auki ja mietin onnellisena uuden tatuointini aihetta.
Lopulta herätys oli hiukan liian rikkihappoista, sillä lopulta olen täällä eikä uudesta tatuoinnista ole tietoakaan. Lisäksi kävelin jälleen unissani ja yritin penkoa lääkelaatikostani unilääkkeitä, joita en tiettävästi edes omista.
Mutta kevät lähestyy päivä päivältä. En minä sitä edes niin paljon kaipaa, kaipaan vain jännitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti