Olen sinut menneisyyteni kanssa. Olen vihdoin hyväksynyt kaikki ne ihanat asiat, huonot asiat ja kaikki kamaluudet. Mustat ajatukset, valkoisen onnen.
Ja ennen ehkä olisin kaivannut ja ikävöinyt menneisyyttä, toivonut pystyväni muuttamaan sitä, katkeroitunut, pelännyt tulevani unohdetuksi, elänyt liikaa menetetyssä onnessa, mutta nyt kaikki on paljon helpompaa.
Nykyisyydessä eläminen on paljon helpompaa kuin menneisyydessä. Enkä lopulta ole unohtanut niitä ihania hetkiä kaukaisuudesta, vaikka en niitä usein mietikään.
Olen ehkä sitten löytänyt rauhan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti