Matkatessani Helsingistä Forssaan, katsoin lumen peittämien puiden latvoja. Ne näyttivät kauniilta sinistä taivasta vasten.
Tein samaa aina kesäisin, kun matkasin Forssaan ja katsoin sinistä taivasta ja puiden latvoja. Tällä kertaa nostalgiasta vältyttiin, sillä en kaivannut kotiin.
Tiedän jo missä se on, ja se ei ole Forssassa. Nyt yksi sivu kääntyi elämässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti