Kellon soidessa puoli seitsemän, torkutin liian kauan, kunnes tajusin etten millään jaksa mennä salille rehkimään, ja lopulta siirsin herätyksen myöhemmäksi.
Se on ehkä sanomattakin selvää, ettei aina jaksa herätä puoli seitsemän, varsinkaan silloin, jos on noussut edellisenä viikkona (jopa viikonloppuna) niin aikaisin.
Niinpä annoin itseni nukkua (morkkiksesta huolimatta) ja lupauduin olevani huomenna virkeä ja univelaton ja rehkiä kunnolla. Tänään sitten tehdään kaikkea kevyttä, mutta ei silti unohdeta liikkumista.
Toisinaan hitaat aamut ovat tärkeitä ja aion nauttia niistä tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti