Kemikaalikammo on saanut minut muuttamaan monet kosmetiikkatuotteet luonnonkosmetiikkaan. Ihan jo pelkästään sen tähden, että ne yleensä ovat parempia luonnolle, mutta myös parempi vaihtoehto itselle.
Ja vierivänä kivenä luonnonkosmetiikka näyttää levittäytyvän aivan uusillekin osa-alueille. Kasvojen pesuaine, kasvovoide, kajal, mineraalipuuteri, huulirasva, ihorasva, deodorantti...
Ja lopulta, kun aloin olla huolissani omista kuivuneista hiuksistani, päätin jättää hiusta rasittavat muotovaahdon ja föönauksen pois. Tilalle otin suolavesiliuoksen, joka lopulta tulee kukkarollekin niin paljon halvemmaksi. Jokaiselta nyt löytyy suolaa ja vedenkeitin tai hella, jossa veden lämmittää. Surffitukkahan siitä väkisinkin syntyy, mutta ainakin hiukset ovat pöyheät ja aamulla tarvitsee vain vähän tupeerata.
Onhan se ihan mukava naureskella niille ihmisille, jotka ostavat tätä uutta tuotetta kaupasta, kun vähemmälläkin pääsee (rahallisesti sekä kemikaalein).
Alan lähes uskomaan jonkinlaiseen salaliittoon, jolla yritetään uskotella, että tarvitsemme kaikki ne kemikaalit elämäämme. Lopulta tästä hiirenhännästä saa nopeasti pöyhkeän, kun vain antaa suolaisen tukan kuivua rauhassa. Tunnen itseni huijatuksi ja sen takana on varmasti muotovaahto ja fööni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti