Törmäsin keskusteluun, jossa pohdittiin ruuan suhteen syntyviä mielihaluja. Pääpiirteisesti ajateltiin mielihalujen olevan vain mielihaluja ja haitaksi keholle, jonka tähden mielihaluja täytyy ehdottomasti välttää. Mutta ei se ihan niin mene.
Itse uskon periaatteeseen, jossa keho ilmoittaa itse mitä se kaipaa. Tietenkin nälkäisenä ja silloin kun on oikein alhainen verensokeri, keho huutaa mielellään suklaata tai jotain äkkimakeaa, jolla saisi verensokerin nopeasti pilviin. Keho kyllä ilmoittaa mitä kaipaa, mutta meidän itse pitää ymmärtää mikä on se paras ratkaisu siihen.
Vuoden 2011 syksyllä, kun kärsin oikein pahasta ruokahaluttomuudesta, ainoana ruokana halusin syödä kaalia. Kaalikääryleitä, kaalilaatikkoa, kaalihöystöä, kaalikeittoa, kaalia kaalia kaalia. Ihan perinteinen keräkaali sisältää c-vitamiinia ja kalsiumia, parsakaali taas sisältää c-vitamiinia, folaattia, fosforia ja k-vitamiinia. Lehtikaali taas on kunnon aarreaitta ja sisältää rautaa, proteiinia, kalsiumia, c-vitamiinia ja karoteenia.
Minun itseni on vaikea ajatella, ettei himoni kaaliin olisi ollut osviittaa siitä, mitä kaipasin ruokavaliooni silloin. Kärsin c-vitamiinin puutteesta, raudasta nyt puhumattakaan. Lopulta himoni kaaliinkin katosi, kun ruokahaluni palasi ja sain elimistööni kaipaamiani vitamiineja ja hivenaineita.
Itse en siis suoranaisesti sano, että mielihalut ovat pahasta ja niitä ei tarvitse kuunnella. Aina on syy siihen miksi haluaa esimerkiksi makeaa. Jos hirveästi haluaa syödä karkkia, voi keho kertoa olevansa oikeasti kromin, fosforin ja rikin puutteessa, jolloin oikeasti pitäisi syödä muun muassa viinirypäleitä, rusinoita tai karpaloita.
Uskon vakaasti siihen, että keho ilmoittaa puutteistaan, mutta toisinaan se ilmoittaa ne huonolla tavalla. Sen takia pitäisikin lähinnä kuunnella mielihaluja ja pohtia, tarvitseeko niitä oikeasti (varsinkin, jos kysessä on epäterveelliset vaihtoehdot). En näe mitään haittaa siinä, jos jollain on mielihaluja hedelmiin ja kasviksiin, sillä lopulta niissä on niin paljon vitamiineja ja hivenaineita, etteivät ne voi olla kovin pahaksi itselle.
Kaikessa täytyy olla järki mukana. Jos keho ei voi hyvin jostain syömästäsi aineesta, se ei tuskin sovi omaan ruokavalioon. Itse en voi hyvin juodessani maitoa (eikä liity mitenkään laktoosi-intoleranssiini) tai syömällä lihaa, joten vaihtoehtona oli sitten jättää ne pois (koska kehoni ja ajatusmaailmani eivät niitä hyväksyneet). Ainakin itse voin oikein mainiosti ja uskon vakaasti tähän ajatusmaailmaan; ainakin omalla kohdallani.
Lähinnä vain pitää kuunnella omaa kehoa ja tunnustella mikä tekee itsensä onnelliseksi pitkällä tähtäimellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti