Joulukuu on vilahtanut ohi silmissä. Jouluun on enää viikko.
Ja rakastan joulua. Rakastan jouluaamua, jolloin radiosta soi joululaulut ja saa syödä joulupuuroa (vaikka sinne ei olekaan kätketty mantelia ja mitään ei saa palkaksi, vaikka siellä manteli luuraisi), eniten rakastan sitä, kun saa istua hämärässä pelkät kynttilät seurana.
Ehkä sitten olen jouluun helposti sortuva romantikko, mutta joulua ei voi olla rakastamatta. Vaikka joulut eivät pitkään aikaan ole olleet samanlaisia kuin lapsuudessa, on joulu kuitenkin joulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti