Take Me as I Am

Olen hyvä tekemään lupauksia - itselleni ainakin - toisinaan...

Lupasin itselleni ja niille ihmisille, jotka marinaani joutuivat kuuntelemaan, etten leikkaa tukkaani ennen kuin se on kasvanut maagiset kuusi senttiä. Tämä tapahtui viime toukokuussa, kun luottokampaajani meni ja teki uransa kamalimman virheen eli leikkasi hiukseni aivan järkyttäviksi.

Ehkä entinen Tea olisi sanonut siihen "Life goes on, it's just hair!" mutta uusi Tea hymyili kampaajalle kauniisti ja sisäisesti itki verta! Malli oli niin kamala, että vannoin olla menemättä kampaajalle, kunnes hiukseni ovat kasvaneet tarpeeksi eli ne maagiset kuusi senttiä.

Myöhemmin vuoden aikana epäonnistuneet yritykset siirtyä eko-shampoisiin ja jatkuva hiusten värjääminen aina astetta tuhkanharmaammaksi, muuttivat hiuspohjani kutiavaksi verikentäksi ja hiukseni muuttuivat hampuksi ja tietenkin legendaarisesti, hampusta purkaksi. Elokuussa jouduin leikkaamaan hiuksiani, sen mitä eivät olleet vielä päästä tippuneet eli katkenneet (tai venyneet...)

Siinä vaiheessa itkin kaikille lyhyttä hamppu- slash purkkatukkaani ja elokuussa menin vannomaan "Minähän en värjää hiuksiani, ennen kuin hiuspohjani on normalisoitunut!"

Innostuin, se oli sanomattakin selvää. Juurikasvuun oli ensiksi vaikea tottua, elokuussa se näytti kamalalta ja syyskuussa vielä kamalammalta. Mutta parin viikon lupaus muuttui kuukaudeksi ja lopulta kuukauksiksi ja lopulta vuodeksi...

Kaikesta huolimatta olen päässyt pois värjäyskierteestä, olen hyväksynyt oman luonnollisen hiustenvärini (mikä sattumoisin sattuukin olemaan juuri sellainen tuhkanharmaa...) ja hiuksetkin ovat kasvaneet reippaasti yli sen maagiset kuusi senttiä, mutta kampaajan penkkiin en ole istumassa (sillä vielä, jos sittenkin kasvattaisi kahdeksan senttiä lisää).

Kaikkeen sitä tottuu ja elämä soljuu eteenpäin, jo ihan älyttömän tyylikkään juurikasvun kanssa.

Puoli vuotta takana ja vielä puoli vuotta edessä. Värjäämistä en aloita, mutta ehkä kampaajan penkkiin uskallan taas istua, katsotaan mitä ensi kesänä tapahtuu - mutta polkkaan en enää vaihda.