Elän toisinaan pelkässä musiikissa. Toisinaan joku elokuva voi olla loistava pelkän musiikin tähden. Kuitenkin elokuva ilman musiikkia olisi kuin maailma ilman happea, se ei toimi.
Joskus musiikki on elämässäni kaikkein tärkeintä ja menee ihmisten edelle. Se olisi luultavasti ymmärrettävää silloin, jos oikeasti olisin musikaalisesti lahjakas. Tyydyn kuitenkin enemmin musiikkiin ja siihen tunnelmaan ja siihen mitä siitä itse saa. Liian usein tyydyn makaamaan lattialla ja kuuntelen miten omat sydämen lyönnit osuvat yksiin sen hetkisen musiikin kanssa.
Ja toisinaan kommunikoin musiikin kautta. On helpompi antaa toisille viestejä kappaleiden kautta, en kuitenkaan ole niin suorasanainen millainen unelmissani olisin. Niinpä minä viestin eri kappaleiden kautta, kerron omista ajatuksistani, tunteistani, kaikesta. Yleensä kuitenkaan toiset eivät taida huomata sitä.
Mutta en lopeta sitä kuitenkaan. Ehkä joskus toivon, että joku huomaisi ja vastaisi. Niin kauan minä kuitenkin jaksan yrittää, olen varma, että metsä vastaa niin miten sille huudetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti