Masennus, syömishäiriö, apatia, unettomuus. Toisinaan en voi olla ajattelematta mitään muuta kuin sitä, kuinka fucked up jonkun elämä voi toisinaan olla. Toisaalta on hienoa huomata se, kuinka lopulta ehkä ei olekaan enää aivan niin sekaisin.
Minä en usko täydelliseen ihmiseen, uskon täydelliseen kaaokseen. Se joka sanoo, ettei sillä ole ongelmia valehtelee pahiten, luultavimmin se on ehkä se the most fucked up person you've ever met.
Minä tunnen itseni kuitenkin voittajaksi, olen pärjännyt masennukselle, syömishäiriölle ja yltiömäiselle apatialle. Ja ehkä toisaalta olisi ollut mukavaa elää ilman, mutta toisaalta olisin jäänyt paljosta paitsi.
Mikään ei kai ole tarkoitus olla helppoa, minua ei itse asiassa edes haittaa. Toisinaan on paljon mukavampi rämpiä siinä paskassa, koska oikeasti huomaa, että huomenna on uusi päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti