Haluaisin päästä täältä pois, nopeasti jonnekin. Eikä vapaaehtoistyö Tsekeissä biodynaamisella maatilalla kuulostaisi yhtään hullummalta oikeasti. Oikeastaan nopea pakomatka jonnekin, ihan minne vain, olisi toivottavaa. Taisin tänään vihdoin tajuta, että kesäloma on oikeasti täällä. Neljä kuukautta, neljä helvetin pitkää kuukautta täällä yksin: sanon kiitos ei.
Olen kärsinyt sydämen rytmihäiriöistä viime aikoina vähän liikaa, ehkä se tajuaisi rauhoittua nyt. Se voisi tajuta, ettei sen enää tarvitse tehdä niin.
Olen myös päättänyt olla vahva. Ehkä hiukan harmittaa ja surettaa, mutta ehkä sen tähden pako muualle voisi tehdä oikeasti kaiken kannalta todella hyvää. Aina ei kuitenkaan tarvitse itkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti