Minulta kysyttiin ketkä kolme kuollutta henkilöä tapaisin, jos minulla olisi siihen mahdollisuus. Henkilöt saivat olla ihan keitä vain eikä ensimmäinen vaihtoehtoni ollut yhtään hankala. En miettinyt sitä kauan.
Haluaisin tavata isovanhempani. Nyt näin kaksikymmentäkaksivuotiaana olisi paljon kysyttävää heidän elämästään, ajatuksistaan, tunteistaan. Haluaisin tietää olisivatko he ylpeitä minusta juuri tällaisena jääräpäisenä, hiukan ylpeänä ja itsetietoisena ihmisenä. Haluaisin kysyä mummultani millaista oli jättää Viipuri, olla pikku-Lottana tai miltä tuntui menettää perheensä sodassa.
Olisin halunnut oppia tuntemaan heidät. Halunnut tietää miten he tapasivat. Kysyttävää olisi paljon ja ehkä olen se katkera pieni pentu, joka ei päässyt tuntemaan isovanhempiaan hyvin, mutta sitten minä olen se katkera pieni pentu. Se ei kuitenkaan muuta asiaa, että haluaisin tavata heidät jos siihen olisi mahdollisuus.
Tunsin itseni hiukan tyhmäksi jälkeenpäin, kun kaverini lopulta kertoi omat henkilönsä. Minä ensimmäisenä haluaisin tavata ihan kaikista ihmisistä omat edesmenneet isovanhempani, kun toinen haluaisi tavata Leonardo DaVincin ja Newtonin. Enkä ehkä olisi voinut olla itsekkäämpi tai tyhmempi. Kaikista suurista historiaan jääneistä ihmisistä valitsen vain isovanhempani. Mutta toisaalta minusta oli hieno huomata miten erilainen näkemys tällaisessa asiassa voikaan olla. Ja lopulta pääsin siitä typeryyden tunteestakin eroon, ei kaikilla ole ollut mahdollisuutta tuntea perhettään.
Toinen vaihtoehto oli jo hiukan vaikeampi, sillä oikeasti minulle olisi riittänyt jo ensimmäinen vaihtoehto. Päädyin kuitenkin John Lennoniin, vaikka tokaisin ettei Lennon olisi kohdatessa kovin kiltti. Ainakin tämän käsityksen olen saanut luettuani Lennonin elämänkerran. Kuitenkin olisi aika siistiä puhua Lennonin kanssa, sillä Lennon lopulta on yksi, no ehkä idolini, mutta historiaan jälkensä jättänyt hieno ajattelija. Ja olisi hieno päästä jakamaan omia ajatuksiaan, jonkun Lennonin kaltaisen ihmisen kanssa.
Kolmanneksi ihmiseksi valitsin Mahatma Gandhin. Ehkä kliseistä, mutta toisaalta Gandhi on ihailtava ihminen. Hän sai Intian itsenäistymään, hänen tekonsa olivat suuria ja epäitsekkäitä. Hän protestoi mieluummin väkivallattomasti ja sai sillä oikeasti asioita aikaan. Minusta olisi hienoa keskustella myös hänen kanssaan, jos siihen voisi olla mahdollisuus. Häneltä oikeasti voisi oppia paljon, jokainen oikeasti voisi oppia häneltä.
Ja ehkä henkilöt, jotka haluaisin tavata ovat kliseisiä tai lapsellisen ihmisen ajatuksia, mutta sitten minä olen sellainen. En minä halua ryhtyä huijaamaan. Lopulta maailmassa olisi paljon ihmisiä, joita haluaisin jututtaa, mutta ehkä tässä on vain ne kolme, joilla oikeasti olisi merkitystä, minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti