Vihaan valkoisia sukkia, sillä valkoiset sukat ovat yksinkertaisesti tylsiä eikä ne voi kertoa ihmisestä juuri mitään. Ehkä valkoiset sukat voivat kertoa vain sen, onko sukat puhtaat vai ei.
Vihaan myös varpaita. Varpaat eivät ole mitenkään ihania, ne on ällöttäviä pieniä possuja, jotka vain auttavat kävelemisessä. Ne eivät ole kauniit edes silloin, vaikka kynnet lakkaisikin. Yksinkertaisesti varpaat ovat vain jotain ällöttävää enkä siedä nähdä niitä. Ne ällöttävät minua.
Vihaan ennalta-arvattavia elokuvia. Mikään ei voi olla sen rasittavampaa kuin tietää elokuvan alkumetreillä mitä elokuvassa tulee lopussa tapahtumaan. Se aliarvioi katsojaa, mutta kuitenkin on pakko katsoa elokuva loppuun, sillä on se ihan pieni ääni, joka käskee katsomaan loppuun asti. Jos kuitenkin sattuisi olemaan väärässä. Juu ei, kiitos tästä kahden tunnin viemisestä elämästäni.
Vihaan käyttää sanaa vihata, sillä en ole koskaan vihannut ketään. En ole pystynyt vihaamaan edes niitä ihmisiä, jotka tekivät toisinaan elämästäni helvettiä yläasteella. Pikemminkin säälin heitä, sillä lopulta heistä ei ole tullut juuri mitään ja minusta tuntuu, että minä olen saavuttanut kaiken. Minusta on tullut jotain.
Vihaan myös pohjatonta ylimielisyyttäni, näsäviisauttani, sarkasmiani ja ilkeyttäni.
Mutta minä pidän sormista ja nenistä ja ranteista ja solisluista ja kauloista. Tykkään myös kuunnella omia sydämen sykkeitä, vielä enemmän tykkään kuunnella toisten sydänten liikkeitä. Tykkään hymyistä ja nauruista. Pidän eniten niistä hymyistä, kun hymy leviää kasvoille vain koska tapaa jonkun. Eikä voi olla hymyilemättä, koska tuntee itsensä niin iloiseksi.
Pidän myös niistä hetkistä, kun voi maata lattialla kuunnella musiikkia ja olla yhtä musiikin kanssa, sillä silloin ei ole mitään muuta kuin minä, lattia ja musiikki.
Tykkään niistä aamuista, kun tietää ettei mihinkään ole kiire, koko päivä on edessä ja on vain minä ja aamun tunnit. Ja silloin voi herätä hitaasti eikä välittää tulevasta, sillä on vain se hetki. Sotkuinen tukka ja pehmeä sänky.
Tällä hetkellä tykkään myös erittäin paljon Andrew Birdistä. Ja kai olen toisinaan vähän natural disaster.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti